Siellä jossain, Sighisoaran vanhassa kaupungissa vuorten takaa nousee aamuaurinko ja kaukana kiekuu kukko. Torikauppiaat työntävät kärryjään, jotka on lastattu melooneilla, kasviksilla, hedelmillä. Sokkeloiset mutkittelevat kadut heräilevät ottamaan vastaan uuden kesäpäivän. Mukulakivisellä mutkittelevalla kujalla kulkee hevonen vankkureineen ja kavion kopina kantautuu avoimesta ikkunasta sisään. Alakerrassa katetaan aamiaiskattausta aurinkoterassille, allaspojan avatessa uima-altaan suojaa aamu-uimareille.
Mitä sinulle tulee mieleen Romaniasta?
Minun muistoissani se meni näin
Ti 19.7.2016
"Herätys 6.50 . Olen tottunut heräämään matkalla aikaisin, vaikka pidän kyllä nukkumisesta. Näin pitkistä reissupäivistä ei tule tarpeettoman myöhäisiä saapumisia seuraavaan kohteeseen - näin ainakin siis teoriassa. Tänään matka jatkui Sighisoaraan, Romaniaan. Navigaattori antoi arvioiduksi ajoajaksi 8t ja 464 km, jotain voi päätellä teiden kunnosta.
Ja kyllä, voi veljet miten ne olivat paikotellen huonossa kunnossa tuolla Ukrainan puolella. Kuten kirjoittelinkin, teitä puuttuu paikotellen. Ihan reikäisiä teitä siellä maaseudulla, keskellä ei mitään. Erään mäkisen pikkukaupungin keskeltä johti ajamamme tie, liukas mukulakiikatu, josta puuttui paikotellen kiviä, onneksi ei satanut.
Saavuimme Romanian rajalle ja rajamuodollisuudet olivat tällaiselle järjestystä rakastavalle hieman sekavat. Tunnissa selvittiin kuitenkin. Ihan ensimmäiseksi tuli vastaan vihaiset kulkukoirat, jotka kirjaimellisesti juoksivat kimppuumme kun ajoimme hiljalleen rajan yli. Piti vähän kiihdyttää. Koirat, ne minulle jäävät myös Romaniasta mieleen. Niitä oli p a l j o n! Niitä on kaikkialla. Voisin sanoa, että ihan haitaksi asti. Ei voi esim mennä puskapisulle metsään ;)
Teiden kunto parani huomattavasti heti Ukrainan rajan jälkeen ja matkamme jatkui Romanian maaseudulla. Maadeudusta minulle jäi mieleeni se suuri köyhyys. Talot olivat paikoin maapohjaisia ja ihmiset viihdyttivät itseään seuraamalla ohikulkevaa liikennettä. He joko makoilivat maassa tien vieressä tai rakentamallaan penkillä talonsa edustalla. Olimme monille nähtävyys ja saimme iloisia heilutuksia ja tervehdyksiä.
Myöskään risuja kantavat vanhat naiset eivät olleet poikkeuksellinen näky maaseudulla. Lämmittävät vielä risuilla. Liikenne oli tarkkaavaisuutta vaativaa. Näimme muutamia pahan näköisiä rekkakolareja, joita emme juuri muualla ole onneksi nähneet.
Romanian vuoristotiet ovat uskomattoman kauniita. Matkamme jatkui Sighisoaran vanhaan kaupunkiin, joka on euroopan parhaiten säilynyt keskiaikainen keskusta, jonka toiset tuntevat Dragula myytin esikuvan Vlad Tepes Dragulan synnyinsijana.
Perille saavuimme 13 tunnin ajopäivän jälkeen, väsyneinä, mutta paljon taas kokeneina. Viileä suihku ja illalliselle. Ai että. huomenna lähtisimme valloittamaan nuo serpenttiinitiet. Hyvä päivä on ollut, persuskaan ei suuremmin puutunut"
Ja matka jatkui. Eteenpäin ja ylös.
Johanna Moi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti