Terveisiä itäisestä Porista!

Voi Pori sentään, miten kaunis olet tänään! Yön aikana kotikaupunkini on pukenut ylleen parempaa Seppälää. Puut valkeassa hunnussaan, ystävänään taivaan vaalea sini. Eleettömästi vain seisovat, Taalainmaankoivu ja vanha vaahtera, vierisin. Hiljalleen leijailee hiutaleet oksilta, osuu auringonsäteisiin, ja siinä hetkessä on kauneus. 

Pieni postaus tähän väliin itäisen Porin maisemista. Euroopan reissuni loppumetrit sitten toisella kertaa :)

Kun näin upea päivä osuu vapaapäivälle olihan sitä kauneutta väkisinkin lähdettävä kuvaamaan. Tein pienen päiväretken maisemiin, joissa olen varttunut, jotka ovat osa minua ja muistojani. 

Sampola, kaupunginosa nro 47. Sampolan vanhimmat kerrostoalorakennukset ovat 1970 -luvulta. Aikanaan Sampola oli yksi Suomen suurimmista lähiörakentamisen kohteista. Vuonna 2018 puretun liikekeskuksen, sekä yhtenäiskoulun tilalle rakennettiin uusi Itätuulen oppimiskeskus, sekä uusi lähikauppa. 

Lapsuudestani muistan, miten yhteisöllinen asuinalue Sampola oli. Asukasyhdistys oli aktiivinen ja kesän kohokohtia oli kesäteatteriesitys, jota esitettiin Hillervontien sisäpihalla. Silloin aikanaan -80 luvulla ostoskeskuksessa toimi kaksi ravintolaa, ja Anneli vei teatteriesityksen päätteeksi sinne syömään nakit ja ranskalaiset. Voi veljet ja siskot, mutta ranskalaiset ei ollut koskaan maistunut niin hyvältä. 

Matka jatkuu yli rautatien, ohi pururadan. Silloin muistan, koulun liikuntatunnit, opettajan, joka osasi taitavasti tukahduttaa lapselta liikunnan riemun. Koiviston ulkoilupuiston pururata on tänäkin päivänä ahkerassa käytössä. Maastossa kiertää useampi reitti, pururataa ja kaunista metsäpolkua. Hienona erikoisuutena mainittakoon Koiviston ulkoilupuiston taidepolku. (ulkoilupuistoihin täältä)

Mastojentieltä käännyin Kuparitielle. Muistui kesä, auringonpaisteiset päivät ja repussa aamulla tehdyt voileivät. Minun ensimmäisiä kesätyöpaikkojani oli Outokummun tehtaat. 

Muistan, miten nautin työstäni siivoojana, pääsin tutustumaan lähes jokaiseen tehtaan kätkemiin tiloihin, Valssaamon kuumaan ja meluisaan miljööhön, Keskuskonttorin "aikuisten maailmaan" kuten paikkaa silloin nimitin. Muistan nuo kesät rikkaina ja opettavina. Limonaadia sai ostaa edullisesti yläkerran jääkaapista ja portailla Minnan kanssa syödyt leivät maistuivat elämältä. Niillä portailla Minna kertoi miltä tuntui sairastaa reumaa ja saada lapsi 17 vuotiaana. 

Koivistonluotoon saavuttaessa olen aivan varhaisempien itäisen Porin muistojeni maisemissa. Vuonna -79 muutin keskustasta Väinölän juuri valmistuneisiin kerrostaloihin. Koivistonluodossa oli aikoinaan Postipankin konttori, johon minulle avattiin säästötili. Kultapossulehti oli odotettu ja tarkkaan luettu ilmestys. Postipankin tädit olivat luotettavia aikuisia, kilttejä ja niin nätisti aina juttelivat pienelle säästäväiselle tytölle. Kultapossun vatsa avattiin säännöllisesti tämän pankin seinien sisällä, säästöt kirjattiin sinikantiseen pankkikirjaan kauniilla käsialalla. Kun säästöjä oli tarpeeksi sain vihdoin ostettua vihreän Tunturin, kolmivaihteisen, Centrumista. Kuvassa oikealla entinen Postipankki. 

Koivistonluodontien varrella on myös muistoja herättävä Onkipolku, jonka pässä sijaitsi mattolaituri. Tietääkö joku, vieläkö tuo laituri on paikoillaan? Monet matot on laiturilla pesty, monet kerrat pelätty, että alta liukuu ruumis ja monet vettävaluvat painavat matot kuljetettu pyörän takahäkillä kotipihaan kuivumaan. Jatkan vielä eteenpäin. Käännyn Luodontielle. Kaarteessa oikealla asui aikoinaan Lipsaset. Heidän aidan takana on tavattoman usein retkeilyt filteillä, syöty eväitä ja jekutettu ohikulkijoita vanhalla siima-rahapussi jipolla. 

Kuka muistaa pienen kioskin Väinönraitilla? Entä vieressä sijaitseen kampaamon? Ja kun hetken vielä käveli eteenpäin tuli vastaan kuntosali, vuosia taaksepäin pikkuinen ruokakauppa. Tänään Väinönraitti oli hiljainen ja kaunis. Miten pienelle raitille voikaan mahtua niin paljon muistoja. Minä jäin vain hetkeksi ihailemaan kauniita pakksen huurruttamia koivuja.

Takaisin kotiinpäin. Sampola näytti tänään eloisalta, iloiselta keski-iän ylväästi ohittaneelta ikinuorelta. Aarnintien vaahterakuja on jokaisena vuodenaikana kaunis. Kun ympärilleen katsoo on meillä melkoisen puustorikas elinympäristö, rikas lähiöluonto. Sen näkeminen vaatii vaan joskus vähän pysähtymistä. Samoin kuin muistojen kadut, rakennukset ja ihmiset. Ei aina tarvitse lähteä maailman ääriin. Lähelläkin on ihan hyvä. 

Kiitos, kun olit matkassani. 

Aurinko laskee läntiselle taivaalle. Sinitiainen syyshortensian oksalla, suussaan auringonkukan siemen. Kaukaa kuuluu vaimeat liikenteen äänet.

Talvipäivästä nauttien,

Johanna

Se upea Tanskan Silta ja yllättävän hyvä tienvarsihotelli

 Eurotour Part 13, leikin loppu siintää horisontissa

Tapahtunut aiemmissa jaksoissa:

Euroopan reissu moottoripyörällä, minä takapenkkiläisenä, mieheni kuljettajana. Olemme lähteneet matkaan Via Baltican kautta, takana tällä hetkellä yksitoista maata. Kilometrejä arviolta 5 500, mene ja tiedä ihan tarkkaan. Hauskaa ja maisemaa on riittänyt. Hellettä yli kolmen kympin ja minimaalisen vähän sadesäätä, ruuhkaa, tai vastoinkäymisiä. Edellisissä postauksissa etappien kuulumiset.

Puolipilvinen aamu Lyypekissä. Hotellin (B&B Hotel Lübeck) aamiainen oli ollut kattava, hyvin nukuttu yö rauhallisessa hotellissa. Pyörä oli saanut yöpyä hotellin parkkihallissa, johon kätevästi pääsi hissillä. On aina ilahduttavaa kun pyörän voi pakata suojassa ja lähteä mahdolliseen sadesäähän katon alta. 

Lyypekissä olimme illalla tehneet reitisuunnitelmaan päivityksen. Alkuperäisenä ajatuksena olimme varanneet yön Malmöstä. Siirtymä tuntui kuitenkin vähän liian lyhyeltä sen ollessa 300km ja näin viimeisen päivän ajoa tulisi 700km Malmö-Kappellskär. Toki ja toki, kun iltalaiva lähtee viimeisenä iltana kohti kotia voi olla hyväkin ajatus varata koko päivä ajoon. Tällä kertaa se ei napostellut. 

Booking on kätevä matkakumppani. Se taipuu ja ehdottaa kattavan valikoiman vaihtoehtoja. On myös kätevää kun kaikki varaukset on tehty samalta sivustolta, näin kokonaisuutta on helpompi hallita.  Karttaa tutkittua päädyimme viimeiseksi yöksi valitsemaan Värnamon, kaupungin eteläisestä Ruotsista, A4 tien varrelta, vähän yli 500km päässä Lyypekistä.

Lyypekki-Puttgarden sata kilometriä motaria, nopea helppo siirtymä. Siirtymä lautalla Saksasta Tanskaan tapahtuu ajamalla ajoneuvo sataman portille, josta saat ostaa lauttaan lipun. Millään lippuluukulla ei tarvitse erikseen käydä, eikä lippuja tarvitse ostaa ennakkoon. Toki, liput voi myös ostaa ennakkoon ja säästää näin vajaan kympin. Tämä päivän ennakkohinta reitille on 50 euroa. Lauttamatka kestää 45 minuuttia. Lautat ovat hyvin varusteltuja ja niistä löytyy tax free, muutama ravintola/baari, sekä paljon oleskelualueita. 

Tanska. Siellä tuntuu tuulevan aina :) Tänäkin reissuna ajoimme pysähtymättä Tanskan läpi Rödbyn satamasta aina Ruotsin puolelle asti. Aina yhtä kaunis, pysähdyttävä ja maaginen kokemus on ajaa Tanskan ja Ruotsin yhdistävä Juutinrauman silta. Silta on lähes kahdeksan kilometriä pitkä, 204 m korkea.  Tanskan puolinen yhteys lähtee ensin neljän kilometrin matkalle merenalaiseen tunneliin. Tunneli johtaa neljän kilometrin pituiselle tekosaarelle, jossa nelikaistainen moottoritie kulkee sillan päällä ja alapuolella kaksiraiteinen rautatie. 

Upeat näkymät sillalta Juutinrauman salmelle, kymmenet tuulimyllyt keskellä merta, joutsenet, purjelaivat. Näky on joka kerta yhtä vaikuttava. Sillalle ei voi pysähtyä missään kohtaa, joten kuvatessa saa olla kieli keskellä suuta, satasen vauhdissa, jotta "filmille" jäisi jokin kaunis muisto. Tässä muutama.

Monelle tämä silta lienee tuttu myös Silta -sarjasta, jonka tapahtumat sijoittuvat Kööpenhamina-Malmö akselille. Sarja lukeutuu omiin suosikkisarjoihini.

Tiet vetivät Tanskassa, taas. Joka kerta ilman mitään yllättävää. Tanskalaiset tuntuvat olevan tunnollista tienkäyttäjäkansaa. Hulvattomia ylinopeuksia ei juurikaan tapaa, tietä annetaan hyvin. Tiet ovat erinomaisessa kunnossa, ainakin näillä suuremmilla pääteillä. 

Majoitukseen saavuimme alkuillasta. Olimme varanneet Ruotsin Värnamosta pikatien varresta pikkuhotellin. Mitään kummempaa odotusta tällaiselta paikalta ei ollut. Mutta, vielä ja mitä! Ihan hulvattoman kiva majoitus. Päivän hinta yöltä kahdelta hengeltä oli 89 euroa sisältäen buffee illaset, sekä aamiaiset. Illallinen oli erittäin tasokas itse leivottuine leipineen. Kotoisaa ruokaa, paljon salaatteja, huikeita makuja. Jännä, miten omat mielikuvat voivat olla niin väärässä. Itselläni ei ole ollut kummoista mielikuvaa noista tienvarsihotelleista. 

Huomenna olisi viimeinen matkapäivä tätä reissua. Kappellskärin satamasta paatilla kotiin. Siitä vielä muutama sana seuraavalla kerralla. 

Kiva kun olit mukana,

Johanna

Pitkää kylmää Lyypekissä ja kolme hotellivinkkausta

 

Eurotour Part 12 Kotimatka on alkanut

Amsterdam-Lyypekki, reilu 500 kilometriä suoraa motaria. Ei jää juuri mitään kerrottavaa tästä pätkästä. Joskus aikoinaan Saksan moottoriteiden ollessa uusia tuttavuuksia viehätti teissä rajottamattomat nopeudet, ei enää. Hayabusalla yli kahtasataa oli mukava kokemus. Meluisia ne motarit ovat. Vilpoinen matkapäivä, sadetakki, fleece ja pitkähiainen. Silti vilu. Perillä Lyypekissä hyvissä ajoin ennen iltapäivä neljää.

Laskin, että olen yöpynyt Lyypekissä kuusi kertaa. Ja nyt kuvia tähän postaukseen etsiessäni huomasin, että niitähän ei minulla juurikaan ole! Kaupunki on mukava yhden-kahden päivän matkakohde. Sijoittuu esimerkiksi ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi Tukholman aamulaivalta tultaessa, mikäli määränpäänä on eteläisempi eurooppa.

Tässä kolme hotellivinkkausta kaupungista. Kaikki vähän erilaisia.

Baltic Hotel Lübeck (hotellin sivut) Kiva perhehotelli kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Hotellilla oma pikkuinen autotalli, josta voit kysyä paikkaa moottoripyörälle. Lämminhenkinen palvelu, kotoisa tunnelma. Hyvä kattava aamiainen. Hinta-laatusuhde kohdallaan. Olen ensimmäisen kerran yöpynyt tässä hotellissa vuonna 2010, kun euroopan reissullamme jäimme "tuhkajumiin" Budapestiin. Silloin etenimme kohti kotisuomea junalla, bussilla ja laivalla. Baltic Hotel tarjosi reissussa väsähtäneille matkaajille silloin erityispalveluna myöhäisen aamiaisen, sekä myöhäisen uloskirjautumisen. Eräänä vuonna saavuimme Travemundeen myöhään illalla ja hotellin Rouva oli meitä yömyöhään vielä vastassa ja luovutti huoneet. Loistavaa palvelua. Hotellia on myös uudistettu vuosien saatossa. Eräänä vuotena, reissumme suunnitelmiin tuli muutos ja majoituspaikat olivat näillä seuduilla täynnä. Soitto Baltickiin ja  saimme juuri remontoidut huoneet, ensimmäisinä käyttöömme. Parvekkeelle ei ollut silloin vielä asiaa-oven avatessa parvekkeelta puuttui vielä kaiteet. 

Toinen kiva yöpymispaikka on B&B Hotel Lübec. Tämä uudehko majoitus sijaitsee myös kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Hotellilla on oma parkkihalli, sekä hissi. B&B Hotellin nimen edessä vähän hämää mielestäni. Aamiaishuone on kuitenkin kaikille hotellivieraille avoin ja majoituksen aulassa on myös respa. Vähän hämäräksi tosiaan jäi tuo B&B etuliite, jonka miellän pieneen majoitukseen sopivaksi. Huoneet ovat erittäin siistit ja ilmastointi sekä wifi toimivat erinomaisesti. Sen vuotinen hinta 79 euroa yöltä oli edullinen, aamupala alle kympin, voin pitää edullisena myös sitä. Tästä hotelliin (klik)

Kolmas majoitus jonka voin vinkata, jos etsit tasokasta majoitusta on Hotel Vier Jahrenzeiten (klik hotelliin) Tämä hotelli on suuri business hotelli, kaikilla mausteilla. Hotelli sijaitsee vanhasta kaupungista 2,5 km ja matka taittuu kätevimmin julkisella, joka lähtee aivan hotellin vierestä. Julkiset ovat helppoja ja edullisia Saksan maalla. Hotellilla on oma parkkihalli ja moottoripyörän saat kätevästi lukittuun tilaan. Näkymät hotellin ravintolasta kaupungin kattojen ylle ovat kerrassaan upeat! Kesällä ravintolassa toimii myös terassi ja kokki grillaa illallista avotulella. Huikea mesta. 

Kotoa tänne, parin mutkan kautta. 

Iltapäivä kaupungissa kierrellen, terasseilla kylmää olutta, vähän tuliaisia. Kaupungin keskustassa on hyvin laaja valikoima kauppoja. Niistä löytyy jokaiselle jotain. Paljon kivijalkakauppoja, erikoiskauppoja, hyvin kattavia urheiluvaatekauppoja. Leipomoja, suklaapuoteja, teekauppoja. 

Jokirannan ravintoloista kauniit näkymät ja varsinkin kesällä ravintoloiden terassit ovat usein hyvin suosittuja. 

Kotimatka oli alkanut. Jäljellä enää Ruotsin läpiajorangaistus, mutta sitä ennen vielä yhdet yöunet ja Tanskan ja Ruotsin yhdistävä huikean kaunis silta. 

Nähdään taas,

Johanna