Maanantaifiiliksiä on monenlaisia. Matkan varrelta poimittuna tässä teille yksi maanantai
Ma 18.7.2016 Teczna, Puola-Ivano-Frankivisk, Ukraina
"Pensjonat Emocjan huone oli lämmin, mutta yöksi auki jätetty kattoikkuna toi raikkaan aamutuulen sisään. Kelloni soitti 6.50 ja aamiaishuoneessa vartin kuluttua tankkaamassa päivää varten. Radiokanava soitti samoja hittejä mitä kotimaassa ja fiilis oli rento, sekä odottavainen. Hotellista teki erikoisen se, että käytävillä, sekä yleisissä tiloissa ei käytetty valaistusta juuri ollenkaan. Tulimme siihen päätelmään, että Puolassa sähkö on kallista. Tiedä sitten häntä.
8.30 starttasimme kohti Ukrainaa, joka oli meille uusi tuttavuus. En osannut odottaa maalta juuri mitään. En tunne ketään, jolta olisin voinut kysyä vinkkejä. Ukraina ei vielä ole saavuttanut turistimassoja. Alkumatkan ensimmäinen tunti oli hyvää pätkää, tiet hyvässä kunnossa ja vetivät hyvin. Matkan varrella pysähdyimme keskitysleirille. Vaikuttava, sekä surullinen näky.
Ukrainan rajalla meni reilun tunnin verran aikaa. Minua vähän taisi jännittää. Olen luonteeltani sellainen joka ei oikein siedä epäselviä tilanteita ;) Viisumia maahan ei tarvita. Oli melko tarkkaa, mutta toisaalta näin ensikertalaiselle hieman sekavaa käytäntöä. Jonottelua, leimoja, lisää jonottelua epäselvässä ryhmässä, ei jonossa niin kuin me finskit olemme tottuneet ja lisää leimoja. Toista kymmentä maata olen reissuillani nähnyt ja tämä rajan ylitys oli kyllä tarkin koskaan. Aseistautuneet sotilaat vahtivat toimitusta tarkkoina. Matka jatkui kuitenkin leimoineen.
Ukraina on erilainen. Niin minä reissuvihkooni olen kirjoittanut. Ja niinhän se on. Tiet on paikoin erittäin huonossa kunnossa - käytännössä tietä puuttuu, on vain isoa jyrkkää reikää. Liikenne myös vähän rauhatonta. Mutta ihan ehdottomasti kaikkineen kokemuksen arvoinen maa. Helposti mieleen tulee maaseudulla -40 luvun Suomi, jossa tosin en ole reissuillani käynyt.
Persoonallisia autoja, joiden pakoputkista tuli tummaa savua. Ja se savu, se haisi :) Maasta jäi tosiaan mieleen nuo hajut, joita ei täällä kotipuolessa haista.
Yhdeksän tunnin matkapäivä, kipakkaa hellettä, ihanaa kesää, seikkailua. Välillä pysähdeltiin tienvarsihuoltiksille hodareille ja jääteelle. Rahaa emme vaihtaneet, joka paikassa käy kortti. Rahanvaihtopisteitä toki olisi ollut ihan hyvin saatavilla.
Perillä odotti hyvin persoonallinen hotelli Black Castle, 15€/yö kahdelta hengeltä (sis aamiaisen!) Ilmastoitu siisti huone odotti meitä. Sen olemme oppineet, että harvemmin tingimme ilmastoinnista. Nuo keski ja itä Euroopan helteet kun hipovat herkästi +30 asteessa heinäkuun ja elokuun aikana, se on ihan lämpöistä se.
Hotellikokonaisuus oli suuri ja erilaisia terasseja, sekä pubeja löytyi. Palvelukulttuuri on maassa tämän kokemuksen mukaan meillä totutusta poikkeava, kannattaa rohkeasti kysellä ja pyytää apua ja olla itse aktiivinen osapuoli. Ei haittaa vaikka kielitaitosi ei olisi ihan huippuluokkaa, tulet pärjäämään hyvin. Maassa ei välttämättä osata englantia hotellissakaan, mutta jotenkin sitä yhteinen sävel aina löytyy. Kuten tälläkin kertaa.
Mikäli Puola on edullinen maa niin Ukraina on...en osaa kertoa, mutta jos yö hienossa hotellissa maksaa 15€ osaa siitä päätellä loput. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus tämä Ukraina, vaikkakin pintaraapaisuna. Sen näkee, että maa on kärsinyt sodasta ja on vielä tälläkin hetkellä sotatilassa, rahaa tässä maassa ei ole. Ystävällisiä kohtaamisia kuitenkin. Niin, ja myös täällä oli hämärää huoneissa, ravintoloissa, käytävillä. Onkohan se se sähkön hinta?
Illalla ravintolassa esiintyi paikallinen Sergei, slaavilaiset sävelet veivät mukanaan. Minuun uppoaaa joka kerta nämä kaihoisat sävelet, ja minähän alan laulamaan aina jossain kohtaa mukana, oli kieli mikä tahansa. Pitkä 9 tunnin, matkapäivä, uusia kokemuksia. Pieni pala sydämestä jäi tähänkin maahan. Huomenna jatkaisimme Romaniaan."
Hyvää maanantaita sinulle, minä starttaan Vespan ja lähen hommiin 😊
Johanna Moi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti