Suklaakakkua ja matkamessuja

Se aika vuodesta, jolloin moottoripyöräilijä havahtuu unelmoivansa, muistelevansa menneitä. Ikään kuin tulisi hetkellisesti vanhukseksi. Tunne, joka tuntuu eiliseltä. Maisema, jonka muistaa silloinkin kun on niin vanha, että tämä päivä on kuin lapsuuden eilinen. 

Timmelsjoch. Elämämi alppitie. 

Mutta...nyt on talvi,  ei voi istua takapenkillä, (juu, tallissa kyllä) olla vapaa rutiineista,  matkata kohti suuria ja pieniä seikkailuja. Se aika vuodesta, jolloin Messukeskus järjestää peräkkäin meille moottoripyörämatkaajille kahdet messut; ensin matkamessut ja pian sen jälkeen moottoripyörämessut. Se aika on n y t ja sen ajan minä käytän hyväkseni.

Onneksi on Onnibus. Onnibus, joka lähtee aikaisin ja halvalla kotikaupungistani määränpäänä Helsinki. Yhdeksän euroa Pori-Hki ja laadukasta matkaamista melkein yhtä nopeasti kun lentäisi Amsterdamiin. Laukussa eväät, mukana ne villasukat, puhelimessa nykyaikainen verkkolippu, vatsassa jännittäjällä tunne - mitäjospuhelinhajoo. Minä olen jännittäjä. Asemalla ei ole lisäkseni vielä muita, olen a i n a liian aikaisin joka paikassa. Kello on juuri yli kuuden, tammikuinen pakkaskaupunki herää syntymäpäivääni. Seurakseni liittyy iäkäs rouva, joka hoitaa vielä iäkkäämpää äitiään Mikkelissä. Meillä on mukavalla tavalla rento tuokio, pääsemme sinuiksi ja puhelemme kuin vanhoille tutuille.  Bussissa istahdamme kuitenkin eri penkkiriveille. Se on minusta luonnikkampaa. 

Helsinki ottaa minut vastaan aurinkoisena, ja hyytävä tammikuinen pakkanen saa minut kiittämään järjen ääntäni valitessani sen tylsän, mutta niin lämpimän takin. Jääköön tyylikäs villakangastakkini odottamaan lempeämpiä mittarilukemia. 

On vähän luppoaikaa ennen päivän ohjelmaa. En tunne Helsinkiä vielä kovinkaan hyvin, tunnen jopa Amsterdamin lempipaikat paremmin, mutta omaa rakasta pääkaupunkiani en tunne. Tämä hurja virhe pitäisi korjata. Mitä pikimmin, sen parempi. Kaikki vinkit ovat kovin tervetulleita. 

Mutta, sen verran tunnen pääkaupunkiamme, että osaan suunnistaa herkulliselle kakulle. Valitsen Fazerin kahviloista Citykäytävän ja kakuista sen kaikkeista suurimman ja makeimman chili-suklaakakun. Suklaa on tahmeaa, tummaa ja täyteläistä. Istun ja seuraan ohikulkevia ihmisiä. Kaupunki on heräämässä tähän perjantaiaamuun, kahvilaan alkaa saapumaan päivän ensimmäisiä lounassalaatin ostajia ja minä syön suklaakakkua. Viereinen pöytä lopettelee tärkeää ja salaista palaveriaan, he halaavat europpalaisittain ja toivottelevat toisilleen sellaista "hei upee nähdä, palataa, ja ollaa yhteyksissä. He ovat mediaalan asiantuntioita. 

Syntymäpäivä. Juhlin itseäni <3 Ihan hyvä tyyppi pienistä normipuutteista huolimatta. Ok. Mä tykkään olla itseni seurassa, ihan yksin ja tutkailla ympäröivää maailmaa. Olen aina tykännyt. #ainoalapsi.

Raitiovaunuun tulee vielä lisää matkustajia. Me mahdumme hyvin, minä hymyilen pienelle rouvalle, jolle luovutan paikkani. Helsinki, olen niin ylpeä kauniista pääkaupungistani.

Hotellin aulassa meitä on muutamia. Jollain etäällä tavalla muistutamme toisiamme. Moni meistä hymyilee, sellaista tuttavallista hymyä, joka kehoittaa tuntemattoman kysymään ja tutustumaan. Ja minä haluan tutustua. Kuulen unelmia matkakirjan kirjottamisesta, Reinin jokiristeilystä. Olen varannut lipun mondo -lehden kirjottajakurssille. Tilaisuus on valloittavan opettavainen, rento ja minusta tuntuu, että olen osa jotain johon kuulun.

Treffit. Treffit oman rakkaan miehen kanssa vieraassa kaupungissa - oletteko kokeilleet? Olemme varanneet huoneen Scandik Parkista, Manreheimintieltä. 

 What a timening; saavumme aulaan samaan aikaan, hän duunihommista, minä täydestä raitsikka nro7.sta tien toiselta puolen liukastellen. Huone on perustasoa. Tälläkertaa emme muistaneet pyytää näkymää Töölönlahdelle, muistathan sinä. 

Oli niin kylmää, että päätimme jäädä hotelliasukseiksi, illallistaa hotellin ravintolassa ja jäädä nuggumaan jotta voimme herätä virkeänä matkamessujen tarjontaan.

Palaamme tänne taas kahden viikon kulutua.

Vasikkaa katkaravuilla

Kiitos Visit Pori, www.maisa.fi pääsimme messuille vapaalipuilla. Omistin yhden ylimääräisen vapaalipun, jonka olin saanut aikaisemmin, jonossa takana olevalle naiselle. Päivän hyvä työ - Done. Epäuskoinen ilme.

Matkamessut olivat r u n s a a t. Oli ilahduttavaa todeta nähneensä euroopan kohteista jo paljon, mutta yhtä ilahduttavaa oli todeta löytävänsä vielä paljon uutta näkemisen arvoista euroopasta. Vietimme antoisia juttutuokioita Slovenian, Romanian ja Slovakian osastoilla. Tapasimme  Inter Homen porukkaa, saimme  Finnliness iltä hyvän tarjouksen Saksasta Suomeen, 500€ 4hlö.ä 2 moottoripyörää, hytti, Travemunde-Helsinki. Tätä pitää miettiä.

Niin, ei aina tarvita lentokonetta, laivaa, moottoripyörää ja kuukausien suunnittelua ollakseen irti, pois arjesta, toteuttaa rakastamaansa ja rikkoa rutiineja. Joskus lähelläkin voi olla kaukana. Minä lähdin lähelle, mutta kauas, Onnibussilla ja Nissan 
X-Traililla. Illaksi kotiin.

Nähdään taas.

Johanna Moi <3

Pakkaamista moottoripyörämatkalle noin 39 litraa

Siinä on sellainen tekemisen meininki kun aletaan pakkaamaan parin viikon moottoripyöräreissuun. Ok, ootteko funtsinut lähtiessänne parin viikon lomalle, että saatte k a i k e n (myös ne kauneudenhoitovermeet) mukaanne about Prisman pussiin pakattuna? Ai ootte. No ette oikeesti oo, ellette ole alan harrastaja. Kukaan nainen ei kait oikeesti pakkaa lomalleen ihan lian pientä matkalaukkua ellei olosuhteet sitä sanele. Mä en osannut ajatella, että se tila on niin pieni.

 Onhan se ihan hiton pieni tila. Mutta kokemus opettaa ja virheistä oppii. Olen vuosien saatossa onnistunut aina vain paremmin. Ja osaan jo välttää suurimmat karikot. Erikoisia valintojakin on tullut tehtyä, kuten eräänä vuonna kun olin pakannut mukanani melko suuren lady shaverin, paksun neuletakin, sekä pitkän maximekon, joka söi tilavuudesta yli kymmenen prosenttia.

Muutama sananen varusteista. Ja duunihommien kautta oon myös muodin asiantuntija. Onhan se snadisti haasteellinen yhtälö - osata pakata moottoripyöräreissulle olemalla jotenkin ihmisen näköisesti staili, kelillä kuin kelillä,  HUH.

Ai mitä sitten pitääpi ottaa huomioon, no;

-nopeasti kuivuvaa - joudut luultavasti pitämään pyykkipäivää vähintään kolmen päivän välein

-pieneen tilaan menevää

-rypistymätöntä

-helposti yhdisteltävää

-tarpeeksi kahdeksi viikoksi

-lämmintä vaatetta, sekä helteelle sopivaa - lämpötilaerot euroopassa voivat olla +10 - +40 astetta 

-sellaista, joka mahtuu 39 litraan

Haa. Sitten mennään.

Finnlinesin paatti Saksa-Suomi

Ensiksi...onko sinulla yhdet kengät, jotka sopivat A: helteeseen B: viileään sadeilmaan C: mekon kanssa D: housujen kanssa E: menevät pieneen tilaan. Toisilla on, mun piti jalostaa valintoja, minulla ei ole.

Siinä menee vaatekauppias from Finland ;D

Ja toiseksi...Haluat mukaasi takin, koska lämpötila voi olla +10 ja haluat kävellä illalla paikalliseen ravintolaan syömään päivän ensimmäisen kunnon aterian. Oh, mikä olisi hyvä vaihtoehto?  Takki vie tilasta melkoisen tilan ollessaan väärän kokoinen. Ps. neuleesta menee sade ja tuuli läpi ;) älä harkitse tätä takin tilalle.

Huh hellettä, aurinko hellii ja mittari näyttää +35 astetta.  Vihdoin on kuumaa. Ihanaa loikoa auringossa ja virkistäytyä illallisella fiinissä ravintolassa. Pitääköhän tämä vaate pestä tämän helteen jälkeen? Mutta ehtiikö se kuitenkaan kuivua yön aikana? Mikään ei kuivu muutaman tunnin aikana.

Kokemus opettaa ja virheistä oppii, niinhän se on. Muistan miten ensimmäiselle matkalleni pakkasin niin paljon vaatteita, että puolessavälissä matkaa en jaksanut enää joka aamu sulloa vaatteita messiin vaan kylmästi jätin hotellisiivoojan löydettäväksi alusvaatteita, toppeja, ja jopa farkut, joita en enää halunnut pakata mukaani.

Mukanani moottoripyörämatkoillani kulkee aina rakas reissuvihkoni. Siihen kirjoitan matkan päätyttyä mukaan ottamani vaatteet, meikit ja muut härpäkkeet. Reissun loputtua laitan itselleni muistiin mikä oli tarpeellista, mikä taasen ihan silkkaa ylimääräistä. Viimevuonna taisin kirjoittaa isoilla kirjaimilla: MUISTA - AINA VOIT LÄHETTÄÄ KOTIIN JA OSTAA MATKALTA. Ja lopuksi vielä PS. ole kiltti ja usko :) piirsin vielä hymiön itselleni

Tuo kotiin lähettämien on myös testattu. Saksassa ainakin DHL hoitaa homman edullisesti kotiin asti, eikä veloita palvelustaan meidän Postimme hintoja. Suuri paketti maksoi 15€ kun lähetin Garmisch Partenkirchenistä kotiin uudet kengät, sen maximekon, bikinit, sandaalit ja joitain karttakirjoja.

Top oivallukseni:

Ihan paras oivallukseni on K e v y t u n t u v a . Ehdottomasti reissaajan parhaimpia sijoituksia matkavaatteiden suhteen. Saat pakattua tämän lämmittävän tilaihmeen pieneen minigrip pussiin ja voit käyttää tätä myös neuleen asemasta mekon kanssa. Tämä löytö saa 100% oivalluspojoja ;)

Kengät: Noh, eihän tuollaisia kenkiä ole minun maailmassani olemassa. Tehdään kompromissi. Kengät on oltava nahkaa, koska nahka hengittää. Kengissä ei voi olla korkoa, koska korko vie tilaa ja on rankkasateella vähän typerän näköinen valinta. Päädyn matalaan pohjaan, ja mokkanahkaan.

Alusvaatteiden materiaalit on hyvä olla sellaista nopeasti kuivuvaa sorttia. Vältä ehdottomasti puuvillaa. Sukat myös, niiden on sovittava motokenkien kanssa, sekä niiden valitsemiesi monikäyttökenkien kanssa, jotka olet pakannut mukaan.  Onkohan nilkkasukka kivan näköinen mekon kanssa? Footiet kuitenkin, tai stepsit. Ajokenkien kanssa hyvä valinta on ohuet hengittävät ja kosteutta siirtävät tekniset sukat. Retkikaupat ja sporttikaupat tarjoavat hyvän valikoiman näitä.

Yläosat. Montaa et voi ottaa mukaasi. Ajotakin alla on hyvä pitää tilanteen mukaan, joko A: kosteutta siirtävää tai B: lämpöä pitävää puseroa. Nämä kummatkin pakolliset puserot vievät tilaasi sieltä rapiat kolmestakymmenestä litrasta ;) Partio, ja urheilukaupoista teet tässäkin hyviä löytöjä. Minulla käytössä kylmille ilmoille Rukkan ohut fleece ja kuumille ilmoille urheiukaupan pitkähiainen juoksupusero. Pitkät hiat ovat ehdottomat superhelteellä, jotta saat ajopuvun irti ihostasi.

Minä tykkään meikata. Ja tykkään meikata myös motomatkalla. No, eihän siellä voi mitenkään laahata mukanaan koko valikoimaa, kaikki pohjustusvoiteet, valokynät ja yövoiteet voit jättää odottamaan arkea.  Valitsen mukaani ihorasvan kokonaisuudessaan, mutta ihan kaikista muista tuotteista sitten matkakoot. Kosmetiikkakauppani antaa usein mukaani pieniä näytepakkauksia ja niitä  on mukava pakata matkalle mukaan. Myös yhden shampoon ja suihkusaippuan pakkaan hotellikoossa mukaan. Hiustuotteista vain lakka matkakoossa päätyy mukaani, hoitoainetta käytän jos sellainen majoituksesta löytyy. Meikeistä otan mukaani vain värivoiteen, poski ja huulipunan, kajalin ja ripsivärin. Kulmat ja ripset värjäytän ennen matkaa. 

Pitää sitten vaan hyväksyä, että tuolla kypärän alla ei se tugga pysy millään kuohkeana, eikä ne meikit kasvoilla kypärähupun liimautuessa kiinni ihoon. Reissussa vähän rähjääntyy, kuuluu lajiin.

Vuoden 2015 Eurorourille mulle pääsi sitten mukaani:
-2 paria sukkia + ajoon omat ohuet tekniset sukat
-alusvaatteita muutama pari, nopeasti kuivuvaa
-2 paitaa + hiaton sporttipaita, tekninen t paita
-trikoinen musta mekko, hiaton, koska tällöin pysyy raikkaampana superhelteillä
-kevytuntuva
-villasukat
-huivi, ilman huivia ja villasukkia en lähde millekkään reissulle
-sporttitrikoot
-trikoinen ohut pitkä jakku
-1 kengät
-trikoiset löysät housut
-ajotakin päälle sadetakki erittäin kylmiä sadeilmoja varten

-aurinkolasit
-meikkipussi
-reissuvihko
-passi
-puhelimen laturi
-kamera
-suihkedeodorantti, tämä raikastaa kummasti
-pieni pussukka rahoille ja maksukorteille, en ota käsilaukkua koskaan mukaan


Variantteja pukeutua näillä vaatteilla on muutamia:
Mustan hiattoman mekon kanssa voi yhdistää ilman mukaan joko trikoisen ohuen jakun tai kevytuntuvan. Musta trikoomekko on ollut mukanani joka matkalla ja omistankin samanlaisia mekkoja kaksin kappalein. Mekko on luottovaatteeni, A linjainen venekauluksellinen polvimittainen simppeli trikoomekko. No, juu eihän noista matkakuvista sitten aina tiedä milloin ne on otettu.

Pakkaamme mieheni kanssa molemmille omat sivulaukut. Pakkaamista, sekä purkamista ajatellen on hyvä hankinta sivulaukkujen sisäkassit. Meillä käytössä Givin kankaiset sisälaukut, jotka ovat kestäneet kovaa käyttöä jo monta vuotta. Ehdottoman suositeltava sijoitus. On kätevää ottaa mukaan kevyt kangaskassi painavan sivulaukun sijaan. Siinä sitä kannettavaa muutenkin jo on kypärien ja varusteiden lisäksi. Yleensä vielä snadi helle ja majoitus ilman hissiä :)



Kaiken kaikkiaan, minä pidän pakkaamisesta. Silloin reissu alkaa saamaan todelliset suhteet, vatsanpohjassa kutittaa ja pieni matkajännitys hiipii.


Mitenköhän mulle käy tänävuonna? Toistuukohan sama kuin ennenkin.? Juuri valmiiksi pakattu laukku puretaan ja aloitetaan alusta. Otetaan vielä yksi pusero pois, vaihdetaan housut ohuempiin ja jätetään taas ne bikinit kotiin. Kuulunee pakkaamisrutiineihni.







Kesällä Cellen kaduilla, ihanassa lempeässä auringonpaisteessa ulkoiluttamassa lempihuiviani ja ikisuosikkiani, oranssia maailmaa nähnyttä kevytuntuvaani. Takki alkaa pian nähdä viimeisiä kilometrejään ja jostain pitäisi löytää tilalle yhtä hyvin palveleva herkku. Ja mielellään tällainen Hollanninoranssi. Vinkkejä kaivataan kipeästi.

Cellestä matkamme jatkui kohti Travemundea ja Finnlinesin paattia. Cellestä saakin ihan oman tarinansa kerrottavaksi. Siitä sitten toisella kerralla.

Kiitos kun olit matkassani, nähdään taas

Johanna, Moi

Kuumaa vuoristoa, sinistä vettä

Kroatia oli pitkään matkaajille tuntematon maa. Nuori, vuonna 1991 itsenäistynyt valtio sijaitsee Unkarin, Slovenian, Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron, sekä Serbian rajanaapurina, kauniin Adrianmeren äärellä. 



Vielä kymmenisen vuotta sitten en tuntenut montaakaan maassa kävijää, enkä kieltämättä edes ajatellut koko maata paikkana, joka pitäisi kokea. Nyt lähivuosina maa on tullut matkatoimistojen listalle ja hyvä niin.  Helsingistä pääset kolmessa tunnissa vanhaan ja kauniiseen Splitiin. 

Minäkin pääsin Kroatiaan. En kolmessa tunnissa. 



Olen herännyt aamulla Italiasta, Triesten rantakaupungista, läheltä Slovenian ja Kroatian rajaa. Matkamme kohti uutta ja tuntematonta Kroatiaa on alkanut. 


Ensikosketukseni maahan on helteinen. Aurinko polttaa kuumempana, mitä olen koskaan tuntenut. Maasto on hyvin karua, vuorilla ei juuri kasva  kasvillisuutta. Keskieuroopan alpimaisemiin verrattuna täysin erilainen maasto. Lämpömittari kohoaa nopeasti +38 asteeseen, pikatiellä tuulenvire tuntuu kuumalta viimalta, jotain mitä en voi kuvitella tapahtuvan moottoripyörällä edetessä. Kuuman ilman pystyy näkemään väreilevinä aaltoina horisontissa. Keho janoaa nestettä, mieli nauttii joka solullaan. Reittimme kulee osittain Adrianmeren rantatietä pitkin. Kaunis rantatie on suhteellisen nopea, mutta jossain kohtaa helle alkaa tuntumaan niin kuumalta, että vaihdamme nopeampaan pikatiehen.




Olemme varanneet Inter Home n kautta meille asunnon kahdeksi yöksi, 40€/yö. Majoitusmuotona pienkerrostalo, jossa kaksi makuuhuonetta ilmastoinnilla, suihku, sekä parveke. Jääkaappi huoneistosta löytyi myös. Inter Homen kautta olemme saaneet hyviä majoituksia, sekä ensiluokkaista henkilökohtaista palvelua. He räätälöivät sinulle haluamasi majoituksen, sekä tekevät ehdotuksia vaihtoehdoista. Suosittelen lämpimästi, jos olet yöpymässä pidempään, etkä halua hotellimajoitusta. Varsinkin näin kaveriporukalla kun reissaamme on huippua kun on yhteinen oleskelutila, sekä parveke jossa voi relata rauhassa ja pitää vaikka  pienet päiväbileet ;)
                          Nehän me myös pidämme!

Villa Ana, Zadar

Rauhallisen tien päässä majoituksemme, Villa Ana. Rantaan muutama kilometri. Suloinen kotoisa pieni Villamme, majapaikkamme kohteessa.

No, koska meillä on jääkaappi, niin sehän pitää täyttää. Kauppareissu Zadarissa on myös kokemus. Paikallinen supermarketti sijaitsee pienen kävelymatkan päässä majoituksestamme. Olutbaari kaupan aulassa houkuttelee kylmällä juomallaan. Kaupan valikoima on laaja, viineistä, lihatuotteista suurimpiin melooneihin mitä olen koskaan nähnyt. Hedelmät ovat tuoreita ja makeita, auringossa kypsyneitä. Mehän ostamme niin paljon kun jaksamme kantaa. Taidamme hullaantua halvoista hinnoista. Emmekä osaa aavistaa, että huomenna meitä odottaa oluttalkoot, koska juomaa on ostettu ehkä kuitenkin snadisti liikaa.

Kroatiassa rahayksikkö on kuna, ja hintataso on hyvin alhainen. Vaihdoin Suomessa 150€ kuniksi ja sillä elelläänkin sitten ihan herroiksi kaksi päivää. Summasta maksettiin n80€ yöpymisistä ja lopuilla söimme ravintolassa kolmen ruokalajin illalliset, matkustimme taksilla viitisen kilometriä vanhaan kaupunkiin, täytimme jääkaapin ääriään myöten täyteen juomaa ja pikkusuolaista. Kävimme rantakahvilassa, jätskibaarissa, kahvilla. 

Zadarin kaupunki on vanha kauppakaupunki, sekä Kroatian entinen pääkaupunki. Historia on vahvasti esillä kauniissa vanhassa kaupungissa. Kuten useimmat, niin myös tämäkin vanha kaupunki tarjoaa laadukkaita ravintoloita, pieniä tunnelmallisia pubeja, katuterasseja, turistirihkamaa. Kaupunki on hyvin suosittu matkakohde varsinkin elokuussa. Vanhan kaupungin laidalta saat kätevästi taxin takaisin majoitukseesi, mikäli se ei sijaitse kävelymatkan päässä.

Adrianmeri on hyvin suolainen meri. Rannan tiet ovat paikotellen melko liukkaita, kun suolavesi kulkeutuu ilman mukana tielle. Itse ranta on pyöreäkivistä ja sileää vaaleaa kiveä, samoin meren pohja. Minä en pulahtanut, mutta vesi oli hyvin lämmintä. Varjossa auringon alla päiväkahvilla, lomalla. Meren rauhottava pauhanta, siniseltä taivaalta paistava aurinko. Se hetki, minulta ei puutu juuri tällä hetkellä mitään.


Helteiset, kauniit muistot jäivät. Maan karu vuoristo, ystävälliset ihmiset ja edullinen hintataso. Hyvin hoidetut tiet, puolison palanut iho, sinisenä kimmeltävä Adrianmeri. Ehkä palaan vielä joskus. 

Silloin matkamme jatkui kohti Sloveniaa, Bledin kaupunkiin, pieneen majataloon. Siitä sitten toisella kerralla.

Nähdään taas. 

Johanna, Moi.

Kadonnutta kesää etsimässä

Hui, miten on ollut kylmä päivä. Meillä mittari on näyttänyt -22 pakkasta koko päivän. Tulihan se talvi sieltä ja ryminällä näemmä. Pitkin viimevuotta kun saimme kokea sitä säännöllistä +8 astetta vuodenajasta riippumatta. Virkistystä tämä minulle ainakin on, vaikken talvi-ihmisiin lukeudukkaan. 

Melkein koko päivä on tullut vietettyä sisätiloissa pientä kuvausreissua ulos lukuunottamatta. Oli niin kaunis auringonpaiste.

Kun aikaa tänään oli, kävin pitkästä aikaa päivittämässä tripadvisor -profiiliani. Palvelu tarjoaa omatoimimatkaajalle kattavan valikoiman maailman hotelleista, ravintoloista, nähtävyyksistä. Voit suunnitella tulevaa matkaasi, arvostella kokemaasi, sekä paljon muuta hyvin hyödyllistä tietoa. Käykää ehdottomasti tsekkaamassa. Palvelu osasi keroa minulle, että olen nähnyt maailmasta 10%, joten paljon on kolkkia vielä kurkkaamatta :) Hotelliravioita tehdessäni muistoihini tuli viime juhannus. Muistatteko, silloin kun lämpötila oli juuri sen +8 astetta?

Kadonnutta kesää etsimässä...

Koko alkukesä oltiin suomenmaalla värjötelty kevyt topassa. Luonto vihersi ja yöllä oli melkein halllaa. Kyllästytti. Joten päätimme viettää keskikesän juhlaa tuolla naapurimaassa. Jos olisi kylmää olisi ainakin eri maisemat, kuin joka muu vuosi. Siitä se ajatus sitten taas lähti. Ei kun vaan toteuttamaan. Paikaksi valikoitui Viro, ja rannastaan kuuluisa Pärnu.

Alkukeväästä asti teemme matkamme moottoripyörällä - minä siellä takapenkkiläisenä. Tämäkin matka päätyi moottoripyöräreissujen muistoihini.

Starttasimme matkamme työpäivän jälkeen 18.6.15 kohti Espoota. Sade alkoi ennen Tamperetta ja yltyi sitten ihan kunnon rankkasateksi aivan Espooseen asti. Kyllä, motohousut eivät taaskaan pitäneet lupaustaan vedenpitävyydestä ja kengätkin sanoivat sopimuksensa kuivuudesta jo puolessa välissä matkaa. Kuuluu laijn luonteeseen, sanotaan. Eipä se fiilistä haitannut, reissussa hyvä.

Olimme varanneet hotelliksemme Radisson Blu Espoon hyvän kulkuyhteyden vuoksi satamaan. Hotellissa ystävällinen henkilökunta vei kastuneet vaatteeni kuivaushuoneeseen kuivumaan. Pitää osata pyytää palvelua, yleensä kaikki aina järjestyy. 

Aamulla aikainen startti kohti satamaa ja Ekerölinesin paattia. Merisää oli kaunis ja aurinkoinen, tuntui lomalta ja seikkailureissulta. On se jännä tunne, kun kauas ei tarvitse lähteä niin nopeasti sitä irtaantuu arjesta.

Olimme hyvissä ajoin perillä, lautta kulkee Helsinki-Tallinna väliä sen vajaa kolme tuntia. Siis vähemmän aikaa kuin esim täältä Porista Helsinkiin bussilla. 

Tuttua E67 tietä kohti Pärnuuta lupaavassa lämpimässä kesäsäässä taivaalla tutun näköisiä tummia pilviä. Sadepilviä. Matkaa kaupunkien välillä on vajaa kaksi tuntia ja tie on hyvää pikatietä.

Perillä. 

Perillä ja helle, kesä, kuuma +25 astetta. Olimme tulleet keskelle upeinta kesäilmaa. Ei haitannut alkumatkan rankkasade eikä se, että olin unohtanut pakata mukaani kaikki alaosat, vain yksi haalari oli sujahtanut kassiin. 

Kaunis Rannahotell otti meidät ystävällisesti vastaan ja pyörälle järjestyi vartioitu parkki yön ajaksi. Hotelli on hyvin kaunis funktionaalisen tyylisuunnan taidonnäyte ja sijaitsee rannan välittömässä läheisyydessä. Keskustaan on noin vartin kävelymatka.

Huoneessa odotti pieni yllätys, olimme saaneet huoneen esteettömällä merinäköalalla ja parvekkeella. Jos reissaatte sinne suuntaan kannattaa varausta tehdessä ehdottomasti mainita huone merelle päin.

Päivä kului rannalla kävellessä ja rantabaarissa maisemaa ihastellessa. Rannalta löydät rentoja rantaravintoloita, jotka tarjoavat helppoa grilliruokaa ja kylmää juomaa.  Emme edes suunnitelleet käyvämme keskustassa. Pärnun keskusta sinäsä on kyllä ihan kompakti pakkaus; kauppoja, ravintoloita, terasseja - jokaiselle jotain. Moottoripyöräilijöille voin suositella legendaarista Aleksandri Gueshousea majoitukseksi, mikäli reissaatte budjettimatkalla ja haluatte keskustan tuntumasta motohenkisen majoituksen. 

Merivesi oli vielä kylmää, rannalla oli meneillään rantalentopalloturnaus ja väkeä riitti kannustamassa suosikkijoukkueitaan. Musiikki soi ja ihmisillä oli rento kesäfiilis. Kesän ensimmäiset rusketusraidat pintaan, juhannus parhaimmillaan.

 Illalla illallistimme hotellin ravintolassa, joka tarjoilee kohtuuhintaista ja herkullista ruokaa, paljon tuoretta kalaa listalla. Valitsin vaaleaa kalaa pinaatilla, sekä artisokalla. 

Ilta päättyi uskomattomaan jälleennäkemiseen - hyvät ystävämme olivat sattumalta valinneet Juhannuksenviettopaikakseen myös Pärnuun. Monia maljoja nostimme, nauroimme, lauloimme, ja muistelimme yhteisiä matkojamme. Lupasimme taas järjestää yhteistä aikaa, katsotaan missä seuraavaksi törmäämme.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös meidän pieni juhannuslomamme. Päivällä lähdimme ajalemaan kohti Tallinnaa ja Helsingin lauttaa. Illaksi kotiin. 

Aamulla olin herännyt Pärnuusta ja illalla kotona ehdimme vielä nauttia takaphalla Suomen kauniista keskikesän illasta. 

Nähdään taas.

Johanna, moi.

Euroopan helmiä ja mureaa lihaa

Matka, ainahan se on mielessä. Jollain tapaa tuntuu siltä; mitä enemmän maailmaa näkee, sitä kovempi on palo nähdä vielä lisää, vai mitä?

Eurooppamme on täynnä hurmaavia pääkaupunkeja, uskomatonta luontoa, pieniä syrjäisiä kyliä, joista matkalehdissä ei puhuta. Onnekseni olen päässyt kokemaan ja näkemään euroopan monipuoliset kasvot.

Itse olen omatoimimatkailija ja useimmin liikenteessä moottoripyörän takapenkkiläisenä. Tässä teille pieni maistiainen moottoripyörämatkailusta viime kesältä.

Keskiviikko 12.8.-Torstai 13.8.2015

Olimme yöpyneet Gyorissa, pienessä Unkarilaisessa perhehotellissa Tonavan varrella. Aamulla aikaisin pakkasimme pyörät ja päivämatkamme kohti Itävaltaa alkoi, Itävaltaa, joka lukeutuu monipuolisuudellaan ehdottomasti Euroopan helmiin. Lämpötila kipusi heti aamusta +36 asteeseen, mahtavaa vaihtelua tuohon meidän kylmään kesäämme. Päivämatkaa olimme varanneet vain 200 kilometria tälle päivälle. Sillä hetkellä se tuntui juuri sopivalta matkalta. Olisimme perillä kohteessa hyvissä ajoin ja voisimme pysähdellä matkan varrella kauniin taukopaikan tullessa. Matka taittui hyvin, muutamaa hidastavaa tietyötä lukuunottamatta. 

Itävallan pikkukylät ovat täynnä laadukkaita pieniä kahviloita, hienoja Gast Hauseja, hotelleja. Vaikka kylä olisi miten pieni voit taatusti löytää joka kylästä idyllisen ruokapaikan erinomaisella palvelulla varustettuna. Itävallassa harvemmin tulee pysähdyttyä huoltoasemalla syömässä, kuten esim. Saksassa ja Italiassa matkaa taittaessa.

Tälläkin matkalla löysimme pienestä kylästä herkullista lounasta tarjoavan Gast Housen. Lämpötila kipusi hetkeksi +40 asteeseen ja vettä piti tankata jopa litroja. Eikä tummaa kypärää olisi kannattanut jättää helteeseen odottamaan ;)

Reittimme kulki pientä mutkittelevaa alppitietä kohti määränpaikkaamme 1400 asukkaan Wenigzelin kylää. Alppirinteillä laiduntavat lehmät ja hyvinhoidetut pihat tekevät aina vaikutuksen. Tien pinnat ovat kuin silkkiä ja ruoho on vihreämpää kuin kotona, kyllä!

Gasthof Bergler Stub´n, Itävalta.

Ennakkoon mieheni oli varannut meille Moto Hotellin; Gasthof Bergler Stub´n. Jotain paikasta kertoi jo omistajan rekisterinumero MOHO-1

Olimme saapuneet Moto Hotellien ehdottomaan helmeen. Jotain, mitä ei voinut odottaa, mutta jotain miten tietenkin tällaista paikkaa tulisi pyörittää.

Isäntä otti meidät lämpimästi vastaan kylmien oluiden kanssa. Moottoripyörille oli oma tallinsa, sekä erinomaiset pesuvehkeet käytettävissä. Voiko sitä muuta toivoa? No näköjään voi...

Paikka sijaitsi kilometrin korkeudessa alppien ympäröimänä. Pihapiirissä asusti kilejä, kanoja, hevosia. Perheen lapset n7-14 vuotiaat, auttoivat heinätöissä vanhempiaan, tarjoilivat meille illallista, ruokkivat eläimiä, sekä kattoivat meille aamupalan. Kukaan ei pelannut puhelimella eikä somettanut. Heillä oli aidosti hauskaa. Miten rento ja rauhallinen ilmapiiri.

Varauksemme oli puolihoidolla, 46€/hlö. Hintaan sisältyi illallinen isännän valmistamana. Jo alkuillasta isäntä lämmitti ulkogrillin illalla tarjottavaa lihaa varten. Sillä hetkellä emme osanneet kuvitella, että tuossa pienessä Wenigzelin kylässä, kilometrin korkeudessa, keskellä ei mitään tulisimme nauttimaan elämämme parhaan illallisen.

Ruuaksi meille 

tarjoiltiin ensin kokin tervehdys, pieni taimenpatee. Alkukeitoksi saimme tuoreista sienistä valmistettua kermaista metsäsienikeittoa. Mikä pehmeys, mikä maku! Pääruuaksi kokki-isäntämme oli valmistanut ulkogrillissä grillattua naudan filettä, kasviksia, sekä perunaa. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin kuohkeaa suklaavaahtoa. Aamulla meille sitten tuli selviämään isäntämme olevan palkittu kokki.

Illan hämärtyessä lapset ajoivat kilit karsinaansa ja ruokkivat hevoset. Taivaan tummuessa siirryimme vielä parvekkeellemme ihailemaan tähdenlentoja ilman yhtään valosaastetta.

Aamulla aikainen herätys ja herkullinen tuore aamupala. Aamulla leivottua tuoretta leipää, juustoja, omenapiirakkaa, jugurtteja. Paikallinen rouva toi emännälle mustikoita, mitähän herkkuja niistä seuraaville vieraille syntyisikään? 

Matkamme oli jatkuttava. Seuraava etappimme olisi Iselsberg, pienen pieni kylä Lienzin kyljessä. Lyhyt kolmensadan kilometrin alppireissu luvassa. Siitä sitten toisella kertaa.

Muistetaan unelmoida suuria ja olla tyytyväisiä pieneen.

Johanna, moi.