Moottoripyörällä Italiassa

Ihan tavallinen maanantai takana. Töihin kasiksi ja kotiin neljältä. Siisti sisähomma, eikä mitään käsitystä, minkälainen ilma tänään ollut, mutta kotiin päästyäni aurinko paistoi ihanan läpimästi takapihalle. En jaksanut ryhtyä juuri mihinkään erityiseen niin ajattelin kertoata yhdestä toisesta maanantaista. Silloin oli heinäkuu ja silloin oltiin matkalla.

Reissuvihkomerkintä ma 24.7.2017, Old Town BB Rjeka, Kroatia

"klo 7.00. Huomenta Rjeka, hyvin nukuttu yö. Annan sinulle viisi tähteä. Olet niiden kaikkien arvoinen. Näemme ehkä taas joskus"

Rjeka, satamakaupunki Kroatiassa, maan kolmanneksi suurin kaupunki, oli tarjoillut edellisenä iltana parastaan. Kaupunki täynnä ihania ravintoloita, auringonlaskua, pienen suurkaupungin vilinää ja vanhaa satamakaupungin nostalgisuutta. Ja upeita persoonallisia kahviloita. Paljon historiaa mahtuu tähän idylliseen kaupunkiin. Oli aika lähteä eteenpäin. 

Olimme matkalla Italiaan, Revon pieneen kylään, seuraavaksi kahdeksi yöksi. Matkalla huollattaisimme moottoripyörän, jolle huolto oli varattuna Trentosta. Väli Rjeka-Trento, noin 400km ja navi antoi matka-ajaksi vajaa viisi tuntia. 

Monikaistaiset moottroitiet vetivät pääsääntöisesti hyvin, muutamia ruuhkia lukuunottamatta. Suurimmat autostradat Italiassa ovat hyväkuntoisia, joskin varsinkin elokuussa saa varautua valtaviin ruuhkiin. Myös tietullimaksuihin kannattaa varata kätevästi otettavaa maksuvälinettä moottoripyörällä matkustettaessa. Oman mausteen tähän tuo sadevarustus, jota mekin saimme kokea kaksikymmentä kilometriä ennen päämäärää. 

Taivas oli värjäytynyt vaalean, sekä tumman lilan sävyihin hetkeä ennen kun se repesi. Vilkas moottoritie hidastui hetkessä ja näkyvyys oli käytännössä nolla. Oli ajettava n 30km/t jotta pääsisimme pystyssä perille. Tumma visiiri plokkasi loputkin näkyvyydet takapenkkiläiseltä, joten päätin ukkosta pelkäävänä matkustaa loppukilometrit silmät kiinni. Melkoisen hurjaa. Vettä oli tiellä niin paljon, että jo hitaassa nopeudessakin se roiskui saappaasta sisään. 

Perille päästiin, vettä valuvana. Oli antautunut core tex. Italialaiseen tapaan huollossa vietettiin siestaa 13-15, siinä odottelimme, kaupungin laidalla, huoltoliikkeen uudelleen aukeamista. Oli kesä, oli loma ja oli kuitenkin lämmin ja reissu. Eihän se silloin ole niin kovin väliä. 

Italian huolto pelasi hienosti, parin  tunnin kuluttua jo jatkoimme matkaa, kohti seuraavien kahden päivän määränpäätämme, Revoa. 

Tiet muuttuivat kapeammiksi, autot vähenivät. Kivuttiin mutkittelevaa vuoristotietä yhä ylemmäs. Osoitteessa Via Nazionale, 62, viinilehtojen ympäröimänä kohteemme Viridis Hotel odotti ottamaan vastaan nälkäiset vesisateessa kastetut lomauunot. Saimme raikkaan ilmastoidun huoneen upealla näköalalla. 

Olisi vielä muutama tunti hotellin illallisaikaan. Päätimme tutustua kävellen tähän pieneen maalaiskylään, ja löysimme idylisen paikallisbaarin, jossa tarjoiltiin herkullisia tapaksia, sekä kylmää olutta. Oli ollut hieno päivä. 

Jos joskus suunnittelet matkaa Italian alppireiteille annan vinkiksi majoittua juuri tuohon kyseiseen Viridis Hotelliin. Saat taatusti vastinetta rahoillesi. Hotellilla on erittäin laadukas ravintola, sekä oma someljer, joka valitsee sinulle viinit puolestasi. Täydet viisi tähteä kaiken kaikkiaan. Lisäksi moottoripyörällä matkustavalle on helpotus oma parkkihalli, sekä hissi rakennuksessa. 

Seuraavana päivänä tutustuisimme passoteihin. Ja vuorossa olisi Passo Stelvio, Passo Gavia, Passo Tonale. Voin jokukerta kirjoitella noista Passoista vähän enemmän. Niitä on tullut useampi tässä nähtyä. Ja jokainen niistä on ollut erilainen. Ja muutama jäänyt ihan erityisesti mieleen .

Vietä sinäkin kiva viikko. 

Nähdään taas

-Johanna, Moi-