maanantai 4. tammikuuta 2016

Euroopan helmiä ja mureaa lihaa

Matka, ainahan se on mielessä. Jollain tapaa tuntuu siltä; mitä enemmän maailmaa näkee, sitä kovempi on palo nähdä vielä lisää, vai mitä?

Eurooppamme on täynnä hurmaavia pääkaupunkeja, uskomatonta luontoa, pieniä syrjäisiä kyliä, joista matkalehdissä ei puhuta. Onnekseni olen päässyt kokemaan ja näkemään euroopan monipuoliset kasvot.

Itse olen omatoimimatkailija ja useimmin liikenteessä moottoripyörän takapenkkiläisenä. Tässä teille pieni maistiainen moottoripyörämatkailusta viime kesältä.




Keskiviikko 12.8.-Torstai 13.8.2015

Olimme yöpyneet Gyorissa, pienessä Unkarilaisessa perhehotellissa Tonavan varrella. Aamulla aikaisin pakkasimme pyörät ja päivämatkamme kohti Itävaltaa alkoi, Itävaltaa, joka lukeutuu monipuolisuudellaan ehdottomasti Euroopan helmiin. Lämpötila kipusi heti aamusta +36 asteeseen, mahtavaa vaihtelua tuohon meidän kylmään kesäämme. Päivämatkaa olimme varanneet vain 200 kilometria tälle päivälle. Sillä hetkellä se tuntui juuri sopivalta matkalta. Olisimme perillä kohteessa hyvissä ajoin ja voisimme pysähdellä matkan varrella kauniin taukopaikan tullessa. Matka taittui hyvin, muutamaa hidastavaa tietyötä lukuunottamatta. 




Itävallan pikkukylät ovat täynnä laadukkaita pieniä kahviloita, hienoja Gast Hauseja, hotelleja. Vaikka kylä olisi miten pieni voit taatusti löytää joka kylästä idyllisen ruokapaikan erinomaisella palvelulla varustettuna. Itävallassa harvemmin tulee pysähdyttyä huoltoasemalla syömässä, kuten esim. Saksassa ja Italiassa matkaa taittaessa.





Tälläkin matkalla löysimme pienestä kylästä herkullista lounasta tarjoavan Gast Housen. Lämpötila kipusi hetkeksi +40 asteeseen ja vettä piti tankata jopa litroja. Eikä tummaa kypärää olisi kannattanut jättää helteeseen odottamaan ;)






Reittimme kulki pientä mutkittelevaa alppitietä kohti määränpaikkaamme 1400 asukkaan Wenigzelin kylää. Alppirinteillä laiduntavat lehmät ja hyvinhoidetut pihat tekevät aina vaikutuksen. Tien pinnat ovat kuin silkkiä ja ruoho on vihreämpää kuin kotona, kyllä!
Gasthof Bergler Stub´n, Itävalta.

Ennakkoon mieheni oli varannut meille Moto Hotellin; Gasthof Bergler Stub´n. Jotain paikasta kertoi jo omistajan rekisterinumero MOHO-1



Olimme saapuneet Moto Hotellien ehdottomaan helmeen. Jotain, mitä ei voinut odottaa, mutta jotain miten tietenkin tällaista paikkaa tulisi pyörittää.
Isäntä otti meidät lämpimästi vastaan kylmien oluiden kanssa. Moottoripyörille oli oma tallinsa, sekä erinomaiset pesuvehkeet käytettävissä. Voiko sitä muuta toivoa? No näköjään voi...



Paikka sijaitsi kilometrin korkeudessa alppien ympäröimänä. Pihapiirissä asusti kilejä, kanoja, hevosia. Perheen lapset n7-14 vuotiaat, auttoivat heinätöissä vanhempiaan, tarjoilivat meille illallista, ruokkivat eläimiä, sekä kattoivat meille aamupalan. Kukaan ei pelannut puhelimella eikä somettanut. Heillä oli aidosti hauskaa. Miten rento ja rauhallinen ilmapiiri.



Varauksemme oli puolihoidolla, 46€/hlö. Hintaan sisältyi illallinen isännän valmistamana. Jo alkuillasta isäntä lämmitti ulkogrillin illalla tarjottavaa lihaa varten. Sillä hetkellä emme osanneet kuvitella, että tuossa pienessä Wenigzelin kylässä, kilometrin korkeudessa, keskellä ei mitään tulisimme nauttimaan elämämme parhaan illallisen.






Ruuaksi meille 
tarjoiltiin ensin kokin tervehdys, pieni taimenpatee. Alkukeitoksi saimme tuoreista sienistä valmistettua kermaista metsäsienikeittoa. Mikä pehmeys, mikä maku! Pääruuaksi kokki-isäntämme oli valmistanut ulkogrillissä grillattua naudan filettä, kasviksia, sekä perunaa. Jälkiruuaksi meille tarjoiltiin kuohkeaa suklaavaahtoa. Aamulla meille sitten tuli selviämään isäntämme olevan palkittu kokki.








Illan hämärtyessä lapset ajoivat kilit karsinaansa ja ruokkivat hevoset. Taivaan tummuessa siirryimme vielä parvekkeellemme ihailemaan tähdenlentoja ilman yhtään valosaastetta.



Aamulla aikainen herätys ja herkullinen tuore aamupala. Aamulla leivottua tuoretta leipää, juustoja, omenapiirakkaa, jugurtteja. Paikallinen rouva toi emännälle mustikoita, mitähän herkkuja niistä seuraaville vieraille syntyisikään? 



Matkamme oli jatkuttava. Seuraava etappimme olisi Iselsberg, pienen pieni kylä Lienzin kyljessä. Lyhyt kolmensadan kilometrin alppireissu luvassa. Siitä sitten toisella kertaa.



Muistetaan unelmoida suuria ja olla tyytyväisiä pieneen.

Johanna, moi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti