Suklaakakkua ja matkamessuja

Se aika vuodesta, jolloin moottoripyöräilijä havahtuu unelmoivansa, muistelevansa menneitä. Ikään kuin tulisi hetkellisesti vanhukseksi. Tunne, joka tuntuu eiliseltä. Maisema, jonka muistaa silloinkin kun on niin vanha, että tämä päivä on kuin lapsuuden eilinen. 

Timmelsjoch. Elämämi alppitie. 

Mutta...nyt on talvi,  ei voi istua takapenkillä, (juu, tallissa kyllä) olla vapaa rutiineista,  matkata kohti suuria ja pieniä seikkailuja. Se aika vuodesta, jolloin Messukeskus järjestää peräkkäin meille moottoripyörämatkaajille kahdet messut; ensin matkamessut ja pian sen jälkeen moottoripyörämessut. Se aika on n y t ja sen ajan minä käytän hyväkseni.

Onneksi on Onnibus. Onnibus, joka lähtee aikaisin ja halvalla kotikaupungistani määränpäänä Helsinki. Yhdeksän euroa Pori-Hki ja laadukasta matkaamista melkein yhtä nopeasti kun lentäisi Amsterdamiin. Laukussa eväät, mukana ne villasukat, puhelimessa nykyaikainen verkkolippu, vatsassa jännittäjällä tunne - mitäjospuhelinhajoo. Minä olen jännittäjä. Asemalla ei ole lisäkseni vielä muita, olen a i n a liian aikaisin joka paikassa. Kello on juuri yli kuuden, tammikuinen pakkaskaupunki herää syntymäpäivääni. Seurakseni liittyy iäkäs rouva, joka hoitaa vielä iäkkäämpää äitiään Mikkelissä. Meillä on mukavalla tavalla rento tuokio, pääsemme sinuiksi ja puhelemme kuin vanhoille tutuille.  Bussissa istahdamme kuitenkin eri penkkiriveille. Se on minusta luonnikkampaa. 

Helsinki ottaa minut vastaan aurinkoisena, ja hyytävä tammikuinen pakkanen saa minut kiittämään järjen ääntäni valitessani sen tylsän, mutta niin lämpimän takin. Jääköön tyylikäs villakangastakkini odottamaan lempeämpiä mittarilukemia. 

On vähän luppoaikaa ennen päivän ohjelmaa. En tunne Helsinkiä vielä kovinkaan hyvin, tunnen jopa Amsterdamin lempipaikat paremmin, mutta omaa rakasta pääkaupunkiani en tunne. Tämä hurja virhe pitäisi korjata. Mitä pikimmin, sen parempi. Kaikki vinkit ovat kovin tervetulleita. 

Mutta, sen verran tunnen pääkaupunkiamme, että osaan suunnistaa herkulliselle kakulle. Valitsen Fazerin kahviloista Citykäytävän ja kakuista sen kaikkeista suurimman ja makeimman chili-suklaakakun. Suklaa on tahmeaa, tummaa ja täyteläistä. Istun ja seuraan ohikulkevia ihmisiä. Kaupunki on heräämässä tähän perjantaiaamuun, kahvilaan alkaa saapumaan päivän ensimmäisiä lounassalaatin ostajia ja minä syön suklaakakkua. Viereinen pöytä lopettelee tärkeää ja salaista palaveriaan, he halaavat europpalaisittain ja toivottelevat toisilleen sellaista "hei upee nähdä, palataa, ja ollaa yhteyksissä. He ovat mediaalan asiantuntioita. 

Syntymäpäivä. Juhlin itseäni <3 Ihan hyvä tyyppi pienistä normipuutteista huolimatta. Ok. Mä tykkään olla itseni seurassa, ihan yksin ja tutkailla ympäröivää maailmaa. Olen aina tykännyt. #ainoalapsi.

Raitiovaunuun tulee vielä lisää matkustajia. Me mahdumme hyvin, minä hymyilen pienelle rouvalle, jolle luovutan paikkani. Helsinki, olen niin ylpeä kauniista pääkaupungistani.

Hotellin aulassa meitä on muutamia. Jollain etäällä tavalla muistutamme toisiamme. Moni meistä hymyilee, sellaista tuttavallista hymyä, joka kehoittaa tuntemattoman kysymään ja tutustumaan. Ja minä haluan tutustua. Kuulen unelmia matkakirjan kirjottamisesta, Reinin jokiristeilystä. Olen varannut lipun mondo -lehden kirjottajakurssille. Tilaisuus on valloittavan opettavainen, rento ja minusta tuntuu, että olen osa jotain johon kuulun.

Treffit. Treffit oman rakkaan miehen kanssa vieraassa kaupungissa - oletteko kokeilleet? Olemme varanneet huoneen Scandik Parkista, Manreheimintieltä. 

 What a timening; saavumme aulaan samaan aikaan, hän duunihommista, minä täydestä raitsikka nro7.sta tien toiselta puolen liukastellen. Huone on perustasoa. Tälläkertaa emme muistaneet pyytää näkymää Töölönlahdelle, muistathan sinä. 

Oli niin kylmää, että päätimme jäädä hotelliasukseiksi, illallistaa hotellin ravintolassa ja jäädä nuggumaan jotta voimme herätä virkeänä matkamessujen tarjontaan.

Palaamme tänne taas kahden viikon kulutua.

Vasikkaa katkaravuilla

Kiitos Visit Pori, www.maisa.fi pääsimme messuille vapaalipuilla. Omistin yhden ylimääräisen vapaalipun, jonka olin saanut aikaisemmin, jonossa takana olevalle naiselle. Päivän hyvä työ - Done. Epäuskoinen ilme.

Matkamessut olivat r u n s a a t. Oli ilahduttavaa todeta nähneensä euroopan kohteista jo paljon, mutta yhtä ilahduttavaa oli todeta löytävänsä vielä paljon uutta näkemisen arvoista euroopasta. Vietimme antoisia juttutuokioita Slovenian, Romanian ja Slovakian osastoilla. Tapasimme  Inter Homen porukkaa, saimme  Finnliness iltä hyvän tarjouksen Saksasta Suomeen, 500€ 4hlö.ä 2 moottoripyörää, hytti, Travemunde-Helsinki. Tätä pitää miettiä.

Niin, ei aina tarvita lentokonetta, laivaa, moottoripyörää ja kuukausien suunnittelua ollakseen irti, pois arjesta, toteuttaa rakastamaansa ja rikkoa rutiineja. Joskus lähelläkin voi olla kaukana. Minä lähdin lähelle, mutta kauas, Onnibussilla ja Nissan 
X-Traililla. Illaksi kotiin.

Nähdään taas.

Johanna Moi <3