Tässä muutama kaunis alppitie

Italian ja Itävallan alppiteillä osa1

Heissan taas! Ajattelin vinkata muutaman kivan passotien tuolta Italia-Itäväalta akselilta. Paljon on tullut näitä maisemia nähtyä. Tässä postauksessa kerron omia suosikkejani. Ja vähän perusteluja, miksi valitsin juuri nämä.



Tässä joitain ajatuksia kokemuksistani.



Italian ja Euroopan vuoristoteitä on matkojeni aikana ehtinyt kertymään niin paljon, etten millään pysty kaikkia muistamaan nimeltä. On muutamia, jotka ovat jäänyt aivan erityisesti mieleeni. Toiset niistä silkasta jännityksen sekaisista tunteista, toiset huikeiden maisemiensa vuoksi. Jokainen niistä on erilainen ja erityinen omalla tavallaan.

Passo Dello Stelvio-Stelviosola Pohjois-italiassa.

Stelvion huippu on 2758m korkeudessa ja reitillä on paljon pyöräilijöitä, sekä autoilijoita ja moottoripyöriä. Vilkas vuoristotie. Ylhäällä on ravintoloita, sekä matkamuistomyymälöitä. Enismmäisen kerran olen tällä Passolla matkustanut Hayabusan kyydissä, jännitykseltäni en osannut tilata ylhäällä kuin rosmariinipizzaa. Tiukkoja kurverja, upeita maisemia, ja kyllä, lumisade voi yllättää jopa heinäkuussa, kuten mm viimevuonna meille kävi. Stelvio on nyt muutamaan kertaan käyty, enää ei kurvit jännitä kuten ensimmäisellä kerralla. Kerrassaan hieno Passo ++++ 1/2

Timmelsjoch-Vuorisola Italiassa

Yksi kauneimmista ja pysähdyttävimmistä on ollut Timmelsjochhin vuorisola Italiassa. Timmelsjochin korkeus on 2474m. Melko vilkas vuoritie tämäkin.  Italian puolelta ylöspäin kiivettäessä tie on mutkikasta serpenttiinitietä. Huipulla Italian ja Itävällan raja, jonka jälkeen Itävallan puoli on laaksoista, sekä paljon suorempaa tietä. Itävallan puolella on paljon laiduntavaa karjaa ja siellä täällä voi kuulla lehmänkellojen kilkkeen. Itse pidin Timmelsjochin matkasta juuri näin päin, Italian puolelta ylös ja Itävallan puolelta alas. Huikean hieno Passo +++++

Timmelsjoch-Italia

Sitten on liuta niitä pienempiä, rauhallisia vuoristoteitä, joissa voi matkaa tehdä lähes itsekseen.
Oman kokemukseni mukaan usein nuo vähän pienemmät -ei niin tunnetut- alppitiet ovat mukavia matkustaa. Ei ole edessä asuntovaunua, ei satoja pyöräilijöitä. Vaan sillon tällöin vastaan tulee toinen seikkailija. Korkeimmat huiput ovat yllätyksellisiä ilmastonsa suhteen. Vuoret jakavat pilviä, ilmasto ylhäällä on usein paljon kylmempää kuin alhaalla. Yksi ehdottomasti mainitsemisen ja seikkailun tuntua tuova Passotie on ehdottomasti Passo di Gavia.


Gavia Pass-Italia

Tämä vuoristotie on täysin erilainen kuin kaksi aiempaa mainitsemaani tietä. Gavia Pass on paikoin erittäin kapeaa tietä, ja "pimeitä mutkia" reitille mahtuu monta. Tien on kapeimmilaan vain yhden auton levyinen, joten vauhtia tälle tielle ei riitä. Maisemat ovat huikean upeat. Vuoren huippu on 2612m korkeudessa. Jos mielii rauhalliselle vuoristotielle on tämä aivan nappi valinta. Aivan ensimmäisiksi Passoteiksi kuitenkin mielestäni liian vaativa. +++++ täydet viisi tähteä myös tälle.

Passo Gavia-Italia

Passo Tonale-Italia

Passo Tonalen tie on upean leveäkaistainen ja kulkee läpi Tonalen laskittelukeskuksen. Tien reunat eivät ole jyrkkiä vaan loivareunaisia, vihreitä nurmiteitä. Vuoren korkein huippu on 1883m. Alppirinteissä on paljon laiduntavaa karjaa ja myös murmelin voit nähdä täällä. Oivallinen tie myös ensikertalaisille seikkailijoille. ++++

Passo Tonale-Italia

Mistä niitä sitten löytää? On ihan selvää, että jo matkaa suunniteltaessa kannattaa itselleen selvittää onko joitain alppiteitä, jotka haluaa matkaan sisällyttää. Nämä tiet eivät tule ihan sattumalta vain eteen. Ja, mitä pienemmille alppiteille mennään, sitä tärkeämmäksi etukäteis -suunnittelu tulee.
Google maps on tässä oiva työkalu, sekä muiden motoristien kokemukset. Usein katselen koneelta kiinostavia teitä ja sitten zoomin kanssa tsekkaan miltä nuo mutkapätkät näyttää.

Merkitsen tähdellä karttapohjaan, missä paikoissa olen käynyt

Ajallisesti alppitiet vievät aikaa, isoimmilla ja ruuhkaisilla Passoilla sitä pitää vielä erityisesti varata. Kilometrimääräthän näissä ei pitkät ole. Tässä sinulle hyvä kolmen edellä mainitun Passon: Stelvion, Gavian ja Tonalen reitti. Matkaa 72km ja arvioitu matka-aika 2t 30min.



Takapenkkiläisenä pääsen nauttimaan maisemista eri tavalla, kun kuljettaja. Minulla on aina kamera valmiina ikuistamaan hienot pätkät.



Siellä jossain on pala sydäntä. Euroopan alppiteillä. Muistan elävästi, kun näin ensimmäistä kertaa Alpit. Elettiin vuotta 2012, takapenkkiläinen istui Hayabusan kyydissä, Vado video valmiina kuvaamaan. En ensin ymmärtänyt, luulin katselevani kaukana edessä olevia pilviä. Nuo pilvet kuitenkin lähenivät, muuttivat yhä enemmän muotoaan, kunnes edessäni avautui Itävallan Alpit, vihreine rinteineen, pienine rinteille rakennetuille taloineen. Se oli minulle yksi kauneimmista asioista,  mitä olin koskaan elämässäni nähnyt. Taisi vähän läikähtää sisällä ja tulla vesisilmä.

Yhä edelleen. Vuosienkin jälkeen. Edelleen, kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa.

Passo Dello Stelvio

Kiitos kun olit matkassa,

Nähdään taas

-Johanna-Moi-