Weißwein bitte!

Eurotour Part 10 

 Päivä numero 14-15 Colmar-Ruedesheim 300 km Colmarista kotiin 2200km

Siirtymä Ranskasta Saksaan kohti Karlsruhea ei sisältänyt mitään yllätyksellistä. Autobahnaa on tullut matkattua useina vuosina suuntaan, jos toiseen. Verrattoman mukavia silloin kuin homma toimii. Monesti jossain kohtaa on odotettavissa stau ja silloin ollaankin sitten jumissa tovin jos toisenkin. Moottoripyörällä homma kuitenkin pelittää staussakin, jos on rohkeutta ja taitoa ajaa ns keskikaistaa ja splittailla muiden autojen välissä. Tämä nopeuttaa huomattavasti menoa. Lähes poikkeuksetta liikenneruuhkaa on odotettavissa suurimpien kaupunkien liittymäkohdissa, kuten vaikka Berliiniä lähestyttäessä. Toisaalta tämän kun tietää niin hommaan osaa jo etukäteen asennoitua. Moottoriteiden rinnalla kulkee myös mukavia vähän pienempiä pikateitä, ja näille teille näytän peukkua. Ne vaihtoehtotiet on vain etukäteen tsekattava ja antaa navigaattorin hoidella sitten homman. 

Moottoripyörälle oli varattu jo Suomesta käsin määräaikaishuolto Kalrsruhesta ja sinne suuntasimme ennen varsinaista määränpäätämme. Homma toimi hienosti ja palvelu oli erinomaista. Iltapäivällä olimme valmiita jatkamaan vajaa kahdensadan siirtymän määränpäähämme Reinin varrelle Ruedesheimiin. Silloin alkoi ukkonen ja taivas repesi. Sisälle takaisin, sadekamat päälle ja hetken kuluttua uusi yritys.

Lähes koko matkan säästyimme sateelta. Sitten sitä alkoi tulemaan. Vettä. Kymmen kilometriä ennen kohdetta osuimme ukkosrintaman keskelle. Kyllä sen vähän ennempää jo haistoi, että ei tässä ihan kuivana perille päästä. Näkyvyys lähes nolla. Tumman violetti taivas, vähintään sata salamaa ja saappaan varresta sisälle valuva vesi. Tumma visiiri, näkyvyys nolla, mutta, toisaalta mitä se haittaa takapenkillä matksutettaessa. Reinin rantaan saavuttaessa vielä joen ylitys, joka näytti takapenkiltä siltä, että ajamme suoraan jokeen. En yhtään nähnyt edessä olevaa lauttaa. Taisin kimottaa jotain sen suuntaista että et kai sä tonne aja! No, ajettiin tietenkin.  Matka vastakkaiselle rannalle lautalla,  pian olisimme lähellä majoitusta. 

Hotellin Rouva taisi kuulla, että olemme tulossa. Oli ystävällisesti meitä jo kadulla vastassa ja opasti moottoripyörämme heidän takapihalle parkkiin. Katseli vettävaluvia turisteja ja taikoi meille pyykkitelineen varusteidemme kuivaamista varten. Tuli heti niin tervetullut olo! Hotelliksi olimme valinneet Zur Lindenaun. Valintaan vaikutti 1.sijainti 2.moottoripyörän parkki 3.hinta 4.aamupala sis hintaan. Sen hetkinen hinta kahdelta yöltä 162 euroa oli kaupungin hintatasoon nähden edullinen. Tähän hotelliin voisin ehdottomasti palata takaisin. linkki hotelliin

Ruedesheim, pieni viininviljelykaupunki Rein -joen laaksossa Hessenin osavaltiossa Saksassa. Vajaa 10 000 asukkaan kaupunki tunnettaneen parhaiten Drosselglasse kadustaan, joka on kolme metriä leveä ja 140 metriä pitkä. Kadun varrella on runsaasti matkamuistomyymälöitä ja se nauttiikin turistien vankkumatonta suosiota. Ruedesheimin kaupunki on täynnä vanhoja ristikkotaloja, idylisiä kapeita mukulakivikatuja, tunnelmallisia ravintoloita. Täydellinen muutaman päivän pysähdyspaikka. 

Vietimme kaupungissa kaksi päivää. Ehdoton ajanvietesuositukseni on Reinin risteily. Risteily lähtee rannasta tasaisin väliajoin ja lipun laivaan saat ostettua suoraan laivasta (sen hetkinen hinta oli 12euroa/hlö) Risteily kestää kaksi tuntia ja opastettu kierros antaa hyvän käsityksen kaupungin historiasta. Maisemat joen varrella ovat huikaisevan kauniit. Sikäli, jos sattuu pitämään viininviljelysalueista, polveilevasta maastosta, vanhoista kukkuloiden päälle rakennetuista linnoista. Minä tykkään :) (tästä Reinin risteilylle)

Viini on hyvää ja viileää. Sitä kannattaa ehdottomasti maistella näillä seuduilla kun pyörii. Rennot päivät kaupungissa menivät nopeasti. Valokuvaamista, possunpotkaa, jätskiä ja vohveleita. Päivälepoa raikkaassa huoneessa, gulassia ja bratwurstia. Ensimmäisten puutarhatonttujen hankinta. Juhlimme Jussin syntymäpäivää paikallisessa siideribaarissa, tutustuimme vanhempaan Herraan, joka vei meidät paikallisten suosimaan syrjäiseen baariin vielä jatkoille. Erittäin rennot päivät, jolloin viini oli kylmää ja kaikki tip ja top. 

Lisää ihania viinireittejä kirjasta Euroopan kauneimmat Viinireitit. Voit lukea vanhemmasta postauksestani Kirjavinkki viikonloppuun.

Reissun viimeiset kumpareiset maastot jäisivät taakse huomenna. Matka jatkuisi, uuteen maahan. Arvaatko minne, jos kerron, että tuo maa on minulle kaikkein rakkain ;)

Kiva kun olit matkassani. Terveisin - Johanna-