lauantai 30. tammikuuta 2021

Paluu Amsterdamiin

 

Eurotour Part 11

Mistä minä olisin tiennyt, että lähtiessäni sinä heinäkuun helteisenä aamuna Ruedesheimista olisi se viimeinen kerta pitkään aikaan kun pääsisin reissaamaan viinireiteillä. Taakse oli jäänyt alpit, lumihuiput, vuoripurot. En ymmärtänyt silloin kuiskata tuuleen hyvästejä. Ensi kertaan, näemme vielä joskus. Oli aika siirtyä eteenpäin ja aloittaa kotimatka.


Päivä numero 16, siirtymä Ruedesheim - Amsterdam n450 km. Välillä ei juurikaan tapahdu kummoista maiseman ilotulitusta. Kun Reinin laakso jää taa on maasto pitkälti tasaista. Helteet olivat jääneet Saksaan ja matkapäivästä tuli viileä, 14-20 asteen välillä puolipilvisessä säässä tuntui etelän helteiden jälkeen niin vilpoiselta, että puin puolessa välin matkaa sadetakin lämmittämään. 


Vähitellen kaistoja alkoi ilmaantumaan enemmän, liikenne lisääntyi ja Amsterdamin kaupungin ensimmäiset rakennukset alkoivat näkymään. Lähestyttäessä keskustaa talot ovat ensin  suuria, moderneja ja paljon myös rakennetaan koko ajan lisää, kaupunki laajenee entisestään. Mutta mitä lähemmäksi kaupungin aivan ydinkeskustaa mennään, sitä pienemmiksi tulevat talot, koristeiseksi ja kadut kapenevat. Aivan kuin jylhän ulkokuoren sisällä piilossa olisi korvaamaton helmi :)

Minä rakastan Amsterdamia! Olen käynyt kaupungissa useita kertoja. Rakastan sen ilmapiiriä, kapeita kujia, museoita, puistoja. Toreja, raitiovaunun klongia, vinksallaan olevia taloja. Rakastan, rakastan ja vihdoin taas pääsin lempipaikkaani! Amsterdam 1,5 miljoonan asukkaan suuri pikkukaupunki. Siltä minusta tuntuu. Kaupungissa viehättää erityisesti kauppojen, sekä ravintoloiden ja baarien levittäytyminen kaduille, upea arkkitehtuuri ja erittäin laaja museoiden ja kivijalkakauppojen valikoima. Mukava kaupunki tutustua kävellen, mutta erinomaisen helppo myös julkisilla edetä. 


Olimme varanneet tutun hotellin Hotel Apple Inn (tästä hotelliin) johon oli helppo saapua moottoripyörällä. Valintaan vaikutti 1.huone 2.sijainti 3.herkullinen aamiainen Sen hetkinen hinta oli yöltä 142euroa sisältäen aamupalan. Reissun kallein yö, mutta harkittu sellainen. Huone on suuri ja parvekenäkymä kaupunkiin valloittava. Hotellin edestä kulkee keskustaan raitiovaunu tiheään, ota tram nro2, läheltä löytyy yksi lemppari ravintoloistani kaupungissa, Affoutit Eten&Drinken (tästä ravintolaan) 


Spuin aukio, kaikista maailman paikoista minulle se mieluisin. Joka kerta kaupunkiin saavuttaessa suuntaamme Cafe Luxembourgiin Spuille, (tästä kahvilaan) tilaamme isot Heinekenit ja silloin tuntuu, että olen perillä. Jos uskoisin uudelleen syntymiseen, niin edellisessä elämässäni olisin asunut Amsterdamissa. Kulkenut sen mukulakivikatuja, kuullut avonaisesta ikkunasta hevoskärryjen kolinan, juhlinut hämyisissä salakapakoissa, runoillut ja maalannut. Jos uskoisin. Ehkä uskonkin. Niin tutulta se kaikki tuntuu, kaupungin syke ja aamuauringon ensimmäiset säteet kattojen yllä. Kuva alapuolella on otettu Cafe Luxembourgin terassilta. Tätä näkyä tulen katselemaan joka kerta ensimmäiseksi kun saavun kaupunkiin. Edessä valtavan kattava ja kaunis kirjakauppa, The American Book Center, Spui 12. Aukiolla myös perjantaisin kirjamarkkinat. 


Hard Rock Cafe on yksi lemppareistani myös. Ravintolalla on ihana terassi kanavanäkymällä ja paikka on useimmiten täynnä.  Silloisenakin sunnuntaina ravintola oli aivan täynnä ja jonotusajaksi arvioitiin tunti. Jäi tällä kertaa käymättä, mutta kahvilat eivät Amsterdamista lopu. Taidanpa tehdä oman postauksen kaupungin lempparipaikoistani!


Illaksi olimme varanneet pöydän Affourtitesta. Paikka on nelisen kilometriä keskustasta ja varsinkin paikallisten suosiossa. Ravintolassa viehättääkin juuri tuo autenttisuus, rentous ja välitön tunnelma. Ei mitään hienostelua valkoisin tärkkiliinoin, mutta aivan erinomaista ruokaa! Kuva alla ravintolasta.

 Rento henkilökunta ja hollannin kielen sekoittuminen nauruun, musiikkiin, iloon. Vähän väliä joku tulee, toinen menee, tiskillä tilataan Aperolia, olutta kahvia. Kaiken ikäisiä, perheitä ja ikäihmisiä. Tänne on tultu rentoutumaan ja seurustelemaan. Sitähän mekin. Yllätys oli suuri, kun tarjoilija muisti meidät muutaman vuoden takaa ja tarjosi jälkiruuaksi suklaiset yllätykset.


Päivä oli ollut taas täydellinen. Olen kirjoittanut itselleni: "Vatsat täynnä, onnellisia. Minä kirjoitan, Jussi lukee. Huomenna Saksaan, mutta minä haluaisin jäädä tähän hetkeen. Herätyskello soittaa 7.50. Pyörä pitää siirtää ennen ysiä, ettei mene parkkimaksua. Nähdään taas."



Tasan ysi pyörä starttasi Koninginneweg 93 edestä, matka kotiin oli alkanut.

Kiva kun olit mukanani matkassa 

-Johanna-

Kiinnostaisiko sinua erillinen postaus Amsterdamista?




1 kommentti: