Siksakkitietä ja nukkekotitaloja

Eurotour Part 9

 Mikä  on tarpeeksi mutkittelevaa tietä? Milloin maisemat ovat niin jylhät, että likipitäen on laitettava silmät kiinni? No, joskus ne mutkat ovat sellaisissa sfääreissä, että vuosienkin päästä sen tunteen muistaa. Aloitetaan silti aamusta, joka oli nimeltään torstai. 

Meille reissun ehdottomasti myöhäisin lähtö 9.30 starttasi Hotellin pihasta. Aamiainen oli ollut hyvä ja kattava, tietyöt saatu päätökseen aamuyön tunteina. Hyvä niin, että pääsimme lähtemään suunnittelemaamme suuntaan - tie oli ollut eilisen ajan poikki ja käytössä ollut kiertotie. Päivän reittimme kulkisi h y v i n mutkittelevaa pikkutietä kohti Colmaria. 

Aloimme kipuamaan rinnettä ylös. Tie oli leveää asfaltoitua tietä, vastaan tuli paikallisbusseja, traktoreita, asuntoautoja, kaikenlaisia moottoriajoneuvoja. Reittimme kulkisi edellisenä päivänä hiihtohissillä matkaamamme Verbierin kautta. (edellissessä postauksessa)  Kaunista reittiä myös ajettuna. Verbieristä jatkoimme vielä ylemmäs. 

Pysähdyimme kuvaamaan kauniita maisemia. Kauempana rinteessä riippuliitäjät virittivät välineitään, jossain kilkatti lehmänkello. Aamun aurinko oli muuttumassa yhä lämmittävämmäksi, horisontissa siinsivät korkeat lumihuiput. Jatkoimme matkaamme pienen pysähdyksen jälkeen. Yhä ylemmäs. Ja ylemmäs.

Tie alkoi kaventumaan. Tie alkoi mutkittelemaan. Aina vain enemmän, kunnes mutkat olivat lopulta lähes 360 asteisia, lähes ;) Päällyste oli jo aikaa sitten loppunut tiestä, oli vain hiekkaa ja soraa. Ja kaiteettoman yksikaistaisen tien toisessa reunassa mutainen oja. Minua jännitti niin kovin, etten muista koskaan ennen jännittäneeni prätkän kyydissä. En ole milloinkkan ennen, enkä milloinkaan tämän jälkeen nähnyt ja ollut yhtä mutkittelevalla kapealla tiellä. Stelvio on tämän rinnalla ihan helppo veto. Ihan oikeasti. 

Ei sitä alhaalla tiedä mitä ja millaista tietä siellä ylempänä on tarjolla. Se se tämän lajin yksi suola on. Seikkailun maku. Onneksi on taitava kuljettaja, joka ei jää missään tilanteessa neuvottomaksi. Sen verran jännitykseltäni älysin, että kaivoin kameran esiin ja ikuistin hetken tätä unohtumatonta pätkää. Jos haluat kurkata, tässä sinulle linkki videoon. (Klik tästä)

Niin sitä matka jatkui, ja pääsimme jossain vaiheessa isommalle baanalle. Alkoi tulemaan muitakin vastaantulijoita, kaikki tuntui taas normaalilta. Tiet vetivät upeasti, vaikka Tour de Francen reitti kulki lähes omaamme pitkin. Emme osuneet kuitenkaan juuri tälle pätkälle. Olisi tainnut olla tiet niiltä osin suljettuina.  Määränpää Colmar. Päivän siirtymä kiertoteineen sen kolmisensataa kilometriä. Kun maisemia riittää, tykkään pitää siirtymät niinä päivinä melko lyhyinä. Muutoin jäljelle jää vain isompaa tietä ja sitä kun ei tarkoituksella ole näille kulmille tultu etsimään. 

Olen vuosia halunnut nähdä Colmarin. Tänä vuonna piirsimme vihdoin kaupungin reittimme varrelle. Colmar, Alcacen viinialueen pääkaupunki Iijoen varrella aivan Saksan rajalla. Colmarissa on noin 65 000 asukasta ja kaupungin keskustassa on runsaasti perinteisiä alcace -ristikkotaloja. Kaupunki on kuin ihmisten kokoisia nukketaloja riti rinnan rakennettu elokuvan kulissi. Talot ovat hyvin persoonallisia ja kauniisti koristeltuja.

Hotelliksi valikoitui Apartments Center Colmar. Valinnassa vaikutti 1.sijainti 2.moottoripyörän parkkimahdollisuus 3.hinta 4.keittiö Sen hetkinen hinta oli alle 70e ja hintaa voi pitää edullisena jopa halpana tämän kaupungin hintoihin nähden. Vanha kaupunki on vähän haasteellinen ajoneuvoille, joten valitsimme majoituksen, jossa moottoripyörälle parkkihalli hotellin välittömässä läheisyydessä, sekä vanha kaupunki vajaa kilometrin päässä. Avaimen huoneeseen saimme soittamalla annettuun numeroon ja ranskalais Rouva tuli luovuttamaan meille huoneen, sekä opasti parkkihallin käytännöt. 

Joka kulma on koristeltu valtavin kukkaistutuksin. Talot iloisenkirjavia ja hintataso yllättävän halpa. Tutustuimme kaupunkiin kävellen. La Petite Venicen, Little Venicen  on valtavan kaunis ja kuvauksellinen paikka. Ihailimme kaupungin kauneutta, tutustuimme antiikkikauppojen valikoimaan, kirjoittelimme kortteja. Viini oli viileää ja pehmeää. Illalla syömässä Iranilaisessa Sahmeran -ravintolassa Linkki ravintolaan Ravintolan grillattu kana, sekä lammas saavat täydet viisi tähteä. Tupa oli aivan täynnä ja avokeittiöstä kantautui huumaava ruuan tuoksu salin puolelle. Kaunis tunnelmallinen ravintola. Pullollisen punaviiniä, sekä alkupalojen kanssa illallisen hinnaksi jäi vain 60 euroa. 

Iltakävelyllä vielä tummuvassa vanhassa kaupungissa. Vähän lisää ihanaa viiniä. Upeita näyteikkunoita. Mukulakivikatuja. Laulua. Kortinpelaajia. Jalkapallofaneja ja turisteja. Tour de France oli eilen käväissyt Colmarissa. 

Huoneessa hetki Frendejä Netfixistä. Aamulla sitten, uusiin kuvioihin. Aamupala odottaisi jääkaapissa, ei tarvitsisi lähteä mihinkään. Siitä pidän myös. On ihana siirtyä suoraan sängystä yöpaidalla syömään ja rauhassa herätä uuteen aamuun. Jääkaapissa odottaisi maksapatee, juusto, mehu ja patonki. Siitä saisimme vielä päiväeväät mukaan. 

"Dear reissuvihko. Tänään näin vihdoin Colmarin. Se on hyvin kaunis kaupunki, rakastan silti Amsterdamia enemmän. Tuntui kivalta, kun sain keittää huoneessa kahvit, avata pikkuisen keittokomeron ikkunan sisäpihalle ja kuulin vaimeat kaupungin äänet. Talo on vanha ja betoninen, rappukäytävässä haisee pissa ja suihkusta tulee kuumaa vettä. Hetken tunsin, että asuisin tässä huoneessa. Huomenna jatketaan eteenpäin"

Kiitos kun luit blogiani. Tuletko mukaan ensikerralla. Lähdetään silloin Saksaan. -Johanna-