Pikku Heidin maisemissa

Eurotour Part 8

Ei mikään perus keskiviikko. Ei lähimailleenkaan. Tästä päivistä sukeutui maiseman ilotulitusta. Koko rahalla sanoisin. Tule mukaan. Reissupäivä nro 11, jos oikein muistan :) Kotiin matkaa noin kolmisen tuhatta kilometriä. Hei katsokaahan vaikka tätä allaolevaa! Niin tykkään. Kuva on Sveitsistä. Tällaista sinne mahtuu, vaikka ja kuinka paljon. 

Aamulla erittäin kattavan aamiaisen jälkeen oli ilo laskeutua hissillä hotellin pohjakerrokseen moottoripyörää pakkaamaan. Kaikenlainen tetsaaminen ja hosuminen kypärien, laukkujen, takkien ja nyssyköiden kanssa kuumassa euroopan helteessä on toisinaan no, vähän puuduttavaa. Toisaalta, kuuluu asiaan. Mutta, aina jos hotellilla on hissi on se ilon ja onnen aihe :) Hei hei Chambery, ehkä joskus vielä tapaamme. Jos, niin tulemme vierailulle uudelleen Maharajaan xxxxx ja syömme itsemme onnellisiksi.

Tänään vuorossa lyhyt siirtyminen kohti Sveitsiä. Olemme ajaneet joskus Sveitsin läpi, mutta tämä olisi ensimmäinen yöpyminen maassa. Reittimme kulki : 

Chambery-Semnoz-Annecy-Thones-Chamonix-Trient-Bagnes 

Pienehköjä pikateitä, vuoristoteitä, maaseutua ja rauhallista etenemistä. Ja loppumatkasta vähän isompaa baanaa. Monipuolista maisemaa ja kauniita teitä. 

 Sveitsissä on moottoriajoneuvoille käytössä moottoritietarra-Vignette.  Tarkkana pitää olla vigneten hankinnan kanssa. Sveitsin vignette maksaa (v21-22 CHF 40) euroissa vajaa neljäkymppiä. Vignettejä myyvät mm huoltoasemat ja Sveitsin sakotustaso on sen verran korkea, että suosittelen lämpöisesti tuon vigneten hankkimaan ajoissa. Sveitsin vignette on aina vuoden voimassa. Lisätietoa maksuista

Sveitsin liikenteestä sen verran, että tielläliikkujat ovat kovin tunnolista väkeä. Räikeitä ylinopeuksia ei juuri ole, kiitos massiivisten sakkojen. Tiet erinomaisessa kunnossa ja maassa on paljon vuorten läpi kulkevia tunneleita. Vuonna 2017 Maailman talousfoorumin mukaan Sveitsin tiet ovat Euroopan parhaat ja tämän minä kyllä allekirjoitan. Maailman tilastoissa maa sijoittuu 3. sijalle. 

Siellä me ajelimme, muina lomauunoina ja nautimme mutkapätkistä, kesästä, lomasta. Annecyn läpi ja siinä vasta kaunis kaupunki! Tuolla voisi vaikka yöpyä jonain vuotena, jos paikka sattuu matkan varrelle. 

Välillä pysähdyimme paikallisessa marketissa ostamassa matkaeväitä ja matka jatkui kohti Chamonixia. Ja voi kuulkaa. Vaikka paljon on kilomertejä takana vuosien saatossa jäänyt niin edessä avautui jotain sellaista, etten ensin voinut ymmärtää näkemääni. (Mont Blanc video) Ja kyllä, maisemat ovat kuin postikortissa. Aivan kuin astuisi Pikku Heidin maailmaan. Sveitsi on mielestäni maisemaltaan ehkä kaunein euroopan maista. Vihreät rinteet, laiduntavat lehmät, kauniit kukkasin koristellut alppimajat. Vuoristopurot, siniset järvet, lumihuippuiset vuoret. Ps. Pikku Heidi on kuvattu Maienfeldin kylässä eli oikeasti 400km päästä meidän reitiltä :)

Mont Blanc. Valkoinen uljas. Lumihuippuinen vuori, taivasta hipoen. Siinä se seisoi, anteeksi pyytämättä, pröystäillen mahtavuudellaan. Vuori on niin valtavan iso, että minun on turha yrittää tällä sanavarastolla sen valtavuutta kuvailla. Tunsin itseni kovin pieneksi. Suurta vuorta katsellessa ymmärtää luonnon voiman ja ihmisen pienuuden. Sen, että luonto voittaa aina. Ihminen on vain lainassa, luonto ikuista. 

Iltapäivällä saavuimme helteen saattelemana pikkuiseen Le Chablen kylään. Hotelliksi olin valinnut Hotel Le Gietroz.in Linkki hotelliin Valintakriteerit tälle majoitukselle olivat 1.Sijainti 2.Taso 3.moottoripyörän parkki 4.hinta Päivän hinta oli 110 euroa sisältäen aamupalan. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Saimme siistin viileän huoneen. Hotellin edustalla aloitettiin illalla tien asfaltointi ja ystävällisenä eleenä meidät sijoitettiin hiljaisempaan sisäpihan huoneeseen. Lisäksi saimme myös läheiseen hiihtohissiin meno-paluu liput, joten iltapäivällä tutustumien läheiseen Verbierin alppikylään. 

Ensimmäinen kertani hiihtohississä. No niin. Kyllähän se oli jännittävää. Tämä hiihtohissi oli sellainen lasikapseli ei niitä, missä jalkoja heilutellaan ja istuskellaan penkillä. Verbier on talvisin erittäin suosittu hiihtokeskus ja se lukeutuu Alppien suurimpiin joukossaan. Hiihtohissistä on aivan mahtavat näkymät alas laaksoon. Kunhan alkujännityksestäni tokenin nautin jokaisesta hetkestä. Matka ylös kesti vajaa viisitoista minuuttia, muistaakseni ;)

Ylhäällä kylmää olutta ja kuumaa aurinkoa. Valo oli valkoista ja ympärillä kauneus.

Illan tummuessa, hotellin illallisella oli onni läsnä, sekä sadat hyttyset. Siinä me, lomauunot seurasimme viereisen tietyömaan asfaltointitöitä vatsa täynnä spagettia. Sellainen oli se keskiviikko. Huomenna matka jatkuisi. Takaisin Ranskaan. Ja sellaisella alppipätkällä että voi pojat ja flikat! Lomaa olisi vielä jäljellä ja matkaa takana sellaiset 4 000 kilsaa. 

Ensi kertaan, kiitos seurastasi Johanna