Tässä muutama kaunis alppitie

Italian ja Itävallan alppiteillä osa1

Heissan taas! Ajattelin vinkata muutaman kivan passotien tuolta Italia-Itäväalta akselilta. Paljon on tullut näitä maisemia nähtyä. Tässä postauksessa kerron omia suosikkejani. Ja vähän perusteluja, miksi valitsin juuri nämä.



Tässä joitain ajatuksia kokemuksistani.



Italian ja Euroopan vuoristoteitä on matkojeni aikana ehtinyt kertymään niin paljon, etten millään pysty kaikkia muistamaan nimeltä. On muutamia, jotka ovat jäänyt aivan erityisesti mieleeni. Toiset niistä silkasta jännityksen sekaisista tunteista, toiset huikeiden maisemiensa vuoksi. Jokainen niistä on erilainen ja erityinen omalla tavallaan.

Passo Dello Stelvio-Stelviosola Pohjois-italiassa.

Stelvion huippu on 2758m korkeudessa ja reitillä on paljon pyöräilijöitä, sekä autoilijoita ja moottoripyöriä. Vilkas vuoristotie. Ylhäällä on ravintoloita, sekä matkamuistomyymälöitä. Enismmäisen kerran olen tällä Passolla matkustanut Hayabusan kyydissä, jännitykseltäni en osannut tilata ylhäällä kuin rosmariinipizzaa. Tiukkoja kurverja, upeita maisemia, ja kyllä, lumisade voi yllättää jopa heinäkuussa, kuten mm viimevuonna meille kävi. Stelvio on nyt muutamaan kertaan käyty, enää ei kurvit jännitä kuten ensimmäisellä kerralla. Kerrassaan hieno Passo ++++ 1/2

Timmelsjoch-Vuorisola Italiassa

Yksi kauneimmista ja pysähdyttävimmistä on ollut Timmelsjochhin vuorisola Italiassa. Timmelsjochin korkeus on 2474m. Melko vilkas vuoritie tämäkin.  Italian puolelta ylöspäin kiivettäessä tie on mutkikasta serpenttiinitietä. Huipulla Italian ja Itävällan raja, jonka jälkeen Itävallan puoli on laaksoista, sekä paljon suorempaa tietä. Itävallan puolella on paljon laiduntavaa karjaa ja siellä täällä voi kuulla lehmänkellojen kilkkeen. Itse pidin Timmelsjochin matkasta juuri näin päin, Italian puolelta ylös ja Itävallan puolelta alas. Huikean hieno Passo +++++

Timmelsjoch-Italia

Sitten on liuta niitä pienempiä, rauhallisia vuoristoteitä, joissa voi matkaa tehdä lähes itsekseen.
Oman kokemukseni mukaan usein nuo vähän pienemmät -ei niin tunnetut- alppitiet ovat mukavia matkustaa. Ei ole edessä asuntovaunua, ei satoja pyöräilijöitä. Vaan sillon tällöin vastaan tulee toinen seikkailija. Korkeimmat huiput ovat yllätyksellisiä ilmastonsa suhteen. Vuoret jakavat pilviä, ilmasto ylhäällä on usein paljon kylmempää kuin alhaalla. Yksi ehdottomasti mainitsemisen ja seikkailun tuntua tuova Passotie on ehdottomasti Passo di Gavia.


Gavia Pass-Italia

Tämä vuoristotie on täysin erilainen kuin kaksi aiempaa mainitsemaani tietä. Gavia Pass on paikoin erittäin kapeaa tietä, ja "pimeitä mutkia" reitille mahtuu monta. Tien on kapeimmilaan vain yhden auton levyinen, joten vauhtia tälle tielle ei riitä. Maisemat ovat huikean upeat. Vuoren huippu on 2612m korkeudessa. Jos mielii rauhalliselle vuoristotielle on tämä aivan nappi valinta. Aivan ensimmäisiksi Passoteiksi kuitenkin mielestäni liian vaativa. +++++ täydet viisi tähteä myös tälle.

Passo Gavia-Italia

Passo Tonale-Italia

Passo Tonalen tie on upean leveäkaistainen ja kulkee läpi Tonalen laskittelukeskuksen. Tien reunat eivät ole jyrkkiä vaan loivareunaisia, vihreitä nurmiteitä. Vuoren korkein huippu on 1883m. Alppirinteissä on paljon laiduntavaa karjaa ja myös murmelin voit nähdä täällä. Oivallinen tie myös ensikertalaisille seikkailijoille. ++++

Passo Tonale-Italia

Mistä niitä sitten löytää? On ihan selvää, että jo matkaa suunniteltaessa kannattaa itselleen selvittää onko joitain alppiteitä, jotka haluaa matkaan sisällyttää. Nämä tiet eivät tule ihan sattumalta vain eteen. Ja, mitä pienemmille alppiteille mennään, sitä tärkeämmäksi etukäteis -suunnittelu tulee.
Google maps on tässä oiva työkalu, sekä muiden motoristien kokemukset. Usein katselen koneelta kiinostavia teitä ja sitten zoomin kanssa tsekkaan miltä nuo mutkapätkät näyttää.

Merkitsen tähdellä karttapohjaan, missä paikoissa olen käynyt

Ajallisesti alppitiet vievät aikaa, isoimmilla ja ruuhkaisilla Passoilla sitä pitää vielä erityisesti varata. Kilometrimääräthän näissä ei pitkät ole. Tässä sinulle hyvä kolmen edellä mainitun Passon: Stelvion, Gavian ja Tonalen reitti. Matkaa 72km ja arvioitu matka-aika 2t 30min.



Takapenkkiläisenä pääsen nauttimaan maisemista eri tavalla, kun kuljettaja. Minulla on aina kamera valmiina ikuistamaan hienot pätkät.



Siellä jossain on pala sydäntä. Euroopan alppiteillä. Muistan elävästi, kun näin ensimmäistä kertaa Alpit. Elettiin vuotta 2012, takapenkkiläinen istui Hayabusan kyydissä, Vado video valmiina kuvaamaan. En ensin ymmärtänyt, luulin katselevani kaukana edessä olevia pilviä. Nuo pilvet kuitenkin lähenivät, muuttivat yhä enemmän muotoaan, kunnes edessäni avautui Itävallan Alpit, vihreine rinteineen, pienine rinteille rakennetuille taloineen. Se oli minulle yksi kauneimmista asioista,  mitä olin koskaan elämässäni nähnyt. Taisi vähän läikähtää sisällä ja tulla vesisilmä.

Yhä edelleen. Vuosienkin jälkeen. Edelleen, kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa.

Passo Dello Stelvio

Kiitos kun olit matkassa,

Nähdään taas

-Johanna-Moi-

Ikisuosikkini - Garmisch Partenkirchen

Monesti minulta tiedustellaan, mikä on lempikaupunkini. Yksi on ylitse muiden, se on Amsterdam, mutta sen jälkeen tulee sitten koko liuta lempikupunkeja. Tässä siitä pitkästä liudasta yksi suosikkini.

Tänään televisiosta on tullut jos ja vaikka mitä alppilajeja. Kuvat ruudulla käväisevät tutuilla mestoilla. On kiva katsella tuttuja paikkoja, mutta kovan matkakuumeenhan se tekee! Yksi ihan lemppareistani on Garmish Partenkirchen.

Miksi?

Saksan Baijerin osavaltiossa sijaitseva Garmisch on idylinen pieni n25 000 asukkaan kaupunki. Kaupunki on jaettu kahteen keskukseen, joista Farchant on syrjemmällä, sekä paikallisten asutuskeskus. Farchantissa on tarjolla muutamia hotelleja, kuitenkin hieman edullisemmin kuin itse Garmischin keskustassa, ainakin kiireisimmän kesäsesongin aikaan.  

Muutama vuosi sitten yövyimme muutaman yön juuri Farchantin keskustssa. Bussiyhteydet kulkevat Garmischiin hyvin ja matka kestää paikallisbussilla n15 min, hinta alle kolme euroa. Farchantissa hotelliksemme valikoitui Hotel Alter Wirt. Hotelli tarjosi hyvät moottoripyöräparkit, sekä pesupaikat pyörille, kehnon ruuan, ihan liian innokkaan ja kärkkäästi puhuvan tarjoilijaherran, sekä siistin huoneen hyvällä sängyllä. Huoneessamme oli upean iso parveke ja onneksemme saimme ystäviemme kanssa viereiset huoneet, sekä viereiset isot parvekkeet. Parvekkeella kun on niin kiva viettää vielä sitä loppuiltaa edullisen punaviinin merkeissä. Kallein viini paikalliskaupassa maksoi sen kolme euroa. 

Itse Garmisch-Partenkirchenin keskusta on idylinen alppien ympäröimä kaupunki. Alppisumun yllättäessä kaupungin ympäröimiä Alppeja ei voi nähdä, mutta selkeällä säällä näky on huikean kaunis. Keskustassa on huippulaadukkaita urheiluvaatekiikkeitä, vaatekauppoja, 

kenkäkauppoja. Laatu on sana, joka ihan ensimmäisenä tulee mieleeni kauppojen, ravintoloiden, sekä kahviloiden valikoimasta. 

Kaupunki on kakkujen taivas. Keskustasta voit löytää kakkukahviloita, jotka ovat avanneet ovensa ensimmäisen kerran 1800 -luvulla. Tarjoilijat ovat pukeutuneet perinnepukuihin valkoisine röyhelöpaitoineen, sekä laadukkaasta villasta tehtyihin hameisiin. Kävellessäsi voit tavata alpihattuun, polvihousuihin, sekä nahkahenkseleihin pukeutuneen vanhan herran käsikynkässä rouvansa kanssa, joka on valinnut ylleen paksua raidallista villaa olevan hameen liiveineen.

Garmischissa valitsimme yöpaikaksemme Altlas Post Hotelin. Hotelli sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, Marienplaz 12, joka on kaupungin pääkatu. Monessa hotellissa olen öitäni viettänyt, mutta tämä kyseinen lunasti paikkansa sydämestäni. Hotelli tarjoaa hyvin laadukkaat puitteet, vanhan koristeellisen rakennuksen, e r i n o m a i s e n aamiaisen, tuoreita croissanteja, hilloja, juustoja, tuoreita munia. Raikasta tuoremehua ja laajan kahvivalikoiman.

...ja tunnelmallisen baarin. 

Alunperin varaamamme yksi yö vaihtui vartin harkinnan jälkeen kahteen yöhön. 

Hintaa yölle tuon kiireisimmän sesongin aikaan elokuussa tuli 86 euroa ekalta ja 76 euroa toiselta yöltä. Varauksia emme olleet tehneet etukäteen vaan varasimme yön päivää ennen saapumista Bookingilta. Klik klik, nyt just tällä hetkellä saisi yön hintaan www.booking.com/Atlas-Posthotel

Saapuessamme kaupunkiin satoi, satoi kylmää alppisadetta ja vettäpitävät motohousuni olivat pettäneet pitävyytensä. 

Oli vähän vilu, lämpötila oli laskenut 15 asteeseen Italian 30 asteesta, ja kaikki saman päivän aikana. 

Mutta voi, miten juuri sillä hetkellä mikään ei tuntunut muulta kuin hyvältä, seikkailulta. Elämänmakuiselta unelmalta. Silloin oli hyvä ja silloin tiesin, että tämä kaupunki tulee ikuisesti olemaan yksi sydämeni kaupungeista, ikuisesti.

 

Nähdään taas.

Johanna, moi.

Paluu Amsterdamiin

 

Eurotour Part 11

Mistä minä olisin tiennyt, että lähtiessäni sinä heinäkuun helteisenä aamuna Ruedesheimista olisi se viimeinen kerta pitkään aikaan kun pääsisin reissaamaan viinireiteillä. Taakse oli jäänyt alpit, lumihuiput, vuoripurot. En ymmärtänyt silloin kuiskata tuuleen hyvästejä. Ensi kertaan, näemme vielä joskus. Oli aika siirtyä eteenpäin ja aloittaa kotimatka.

Päivä numero 16, siirtymä Ruedesheim - Amsterdam n450 km. Välillä ei juurikaan tapahdu kummoista maiseman ilotulitusta. Kun Reinin laakso jää taa on maasto pitkälti tasaista. Helteet olivat jääneet Saksaan ja matkapäivästä tuli viileä, 14-20 asteen välillä puolipilvisessä säässä tuntui etelän helteiden jälkeen niin vilpoiselta, että puin puolessa välin matkaa sadetakin lämmittämään. 

Vähitellen kaistoja alkoi ilmaantumaan enemmän, liikenne lisääntyi ja Amsterdamin kaupungin ensimmäiset rakennukset alkoivat näkymään. Lähestyttäessä keskustaa talot ovat ensin  suuria, moderneja ja paljon myös rakennetaan koko ajan lisää, kaupunki laajenee entisestään. Mutta mitä lähemmäksi kaupungin aivan ydinkeskustaa mennään, sitä pienemmiksi tulevat talot, koristeiseksi ja kadut kapenevat. Aivan kuin jylhän ulkokuoren sisällä piilossa olisi korvaamaton helmi :)

Minä rakastan Amsterdamia! Olen käynyt kaupungissa useita kertoja. Rakastan sen ilmapiiriä, kapeita kujia, museoita, puistoja. Toreja, raitiovaunun klongia, vinksallaan olevia taloja. Rakastan, rakastan ja vihdoin taas pääsin lempipaikkaani! Amsterdam 1,5 miljoonan asukkaan suuri pikkukaupunki. Siltä minusta tuntuu. Kaupungissa viehättää erityisesti kauppojen, sekä ravintoloiden ja baarien levittäytyminen kaduille, upea arkkitehtuuri ja erittäin laaja museoiden ja kivijalkakauppojen valikoima. Mukava kaupunki tutustua kävellen, mutta erinomaisen helppo myös julkisilla edetä. 

Olimme varanneet tutun hotellin Hotel Apple Inn (tästä hotelliin) johon oli helppo saapua moottoripyörällä. Valintaan vaikutti 1.huone 2.sijainti 3.herkullinen aamiainen Sen hetkinen hinta oli yöltä 142euroa sisältäen aamupalan. Reissun kallein yö, mutta harkittu sellainen. Huone on suuri ja parvekenäkymä kaupunkiin valloittava. Hotellin edestä kulkee keskustaan raitiovaunu tiheään, ota tram nro2, läheltä löytyy yksi lemppari ravintoloistani kaupungissa, Affoutit Eten&Drinken (tästä ravintolaan) 

Spuin aukio, kaikista maailman paikoista minulle se mieluisin. Joka kerta kaupunkiin saavuttaessa suuntaamme Cafe Luxembourgiin Spuille, (tästä kahvilaan) tilaamme isot Heinekenit ja silloin tuntuu, että olen perillä. Jos uskoisin uudelleen syntymiseen, niin edellisessä elämässäni olisin asunut Amsterdamissa. Kulkenut sen mukulakivikatuja, kuullut avonaisesta ikkunasta hevoskärryjen kolinan, juhlinut hämyisissä salakapakoissa, runoillut ja maalannut. Jos uskoisin. Ehkä uskonkin. Niin tutulta se kaikki tuntuu, kaupungin syke ja aamuauringon ensimmäiset säteet kattojen yllä. Kuva alapuolella on otettu Cafe Luxembourgin terassilta. Tätä näkyä tulen katselemaan joka kerta ensimmäiseksi kun saavun kaupunkiin. Edessä valtavan kattava ja kaunis kirjakauppa, The American Book Center, Spui 12. Aukiolla myös perjantaisin kirjamarkkinat. 

Hard Rock Cafe on yksi lemppareistani myös. Ravintolalla on ihana terassi kanavanäkymällä ja paikka on useimmiten täynnä.  Silloisenakin sunnuntaina ravintola oli aivan täynnä ja jonotusajaksi arvioitiin tunti. Jäi tällä kertaa käymättä, mutta kahvilat eivät Amsterdamista lopu. Taidanpa tehdä oman postauksen kaupungin lempparipaikoistani!

Illaksi olimme varanneet pöydän Affourtitesta. Paikka on nelisen kilometriä keskustasta ja varsinkin paikallisten suosiossa. Ravintolassa viehättääkin juuri tuo autenttisuus, rentous ja välitön tunnelma. Ei mitään hienostelua valkoisin tärkkiliinoin, mutta aivan erinomaista ruokaa! Kuva alla ravintolasta.

 Rento henkilökunta ja hollannin kielen sekoittuminen nauruun, musiikkiin, iloon. Vähän väliä joku tulee, toinen menee, tiskillä tilataan Aperolia, olutta kahvia. Kaiken ikäisiä, perheitä ja ikäihmisiä. Tänne on tultu rentoutumaan ja seurustelemaan. Sitähän mekin. Yllätys oli suuri, kun tarjoilija muisti meidät muutaman vuoden takaa ja tarjosi jälkiruuaksi suklaiset yllätykset.

Päivä oli ollut taas täydellinen. Olen kirjoittanut itselleni: "Vatsat täynnä, onnellisia. Minä kirjoitan, Jussi lukee. Huomenna Saksaan, mutta minä haluaisin jäädä tähän hetkeen. Herätyskello soittaa 7.50. Pyörä pitää siirtää ennen ysiä, ettei mene parkkimaksua. Nähdään taas."

Tasan ysi pyörä starttasi Koninginneweg 93 edestä, matka kotiin oli alkanut.

Kiva kun olit mukanani matkassa 

-Johanna-

Kiinnostaisiko sinua erillinen postaus Amsterdamista?

Weißwein bitte!

Eurotour Part 10 

 Päivä numero 14-15 Colmar-Ruedesheim 300 km Colmarista kotiin 2200km

Siirtymä Ranskasta Saksaan kohti Karlsruhea ei sisältänyt mitään yllätyksellistä. Autobahnaa on tullut matkattua useina vuosina suuntaan, jos toiseen. Verrattoman mukavia silloin kuin homma toimii. Monesti jossain kohtaa on odotettavissa stau ja silloin ollaankin sitten jumissa tovin jos toisenkin. Moottoripyörällä homma kuitenkin pelittää staussakin, jos on rohkeutta ja taitoa ajaa ns keskikaistaa ja splittailla muiden autojen välissä. Tämä nopeuttaa huomattavasti menoa. Lähes poikkeuksetta liikenneruuhkaa on odotettavissa suurimpien kaupunkien liittymäkohdissa, kuten vaikka Berliiniä lähestyttäessä. Toisaalta tämän kun tietää niin hommaan osaa jo etukäteen asennoitua. Moottoriteiden rinnalla kulkee myös mukavia vähän pienempiä pikateitä, ja näille teille näytän peukkua. Ne vaihtoehtotiet on vain etukäteen tsekattava ja antaa navigaattorin hoidella sitten homman. 

Moottoripyörälle oli varattu jo Suomesta käsin määräaikaishuolto Kalrsruhesta ja sinne suuntasimme ennen varsinaista määränpäätämme. Homma toimi hienosti ja palvelu oli erinomaista. Iltapäivällä olimme valmiita jatkamaan vajaa kahdensadan siirtymän määränpäähämme Reinin varrelle Ruedesheimiin. Silloin alkoi ukkonen ja taivas repesi. Sisälle takaisin, sadekamat päälle ja hetken kuluttua uusi yritys.

Lähes koko matkan säästyimme sateelta. Sitten sitä alkoi tulemaan. Vettä. Kymmen kilometriä ennen kohdetta osuimme ukkosrintaman keskelle. Kyllä sen vähän ennempää jo haistoi, että ei tässä ihan kuivana perille päästä. Näkyvyys lähes nolla. Tumman violetti taivas, vähintään sata salamaa ja saappaan varresta sisälle valuva vesi. Tumma visiiri, näkyvyys nolla, mutta, toisaalta mitä se haittaa takapenkillä matksutettaessa. Reinin rantaan saavuttaessa vielä joen ylitys, joka näytti takapenkiltä siltä, että ajamme suoraan jokeen. En yhtään nähnyt edessä olevaa lauttaa. Taisin kimottaa jotain sen suuntaista että et kai sä tonne aja! No, ajettiin tietenkin.  Matka vastakkaiselle rannalle lautalla,  pian olisimme lähellä majoitusta. 

Hotellin Rouva taisi kuulla, että olemme tulossa. Oli ystävällisesti meitä jo kadulla vastassa ja opasti moottoripyörämme heidän takapihalle parkkiin. Katseli vettävaluvia turisteja ja taikoi meille pyykkitelineen varusteidemme kuivaamista varten. Tuli heti niin tervetullut olo! Hotelliksi olimme valinneet Zur Lindenaun. Valintaan vaikutti 1.sijainti 2.moottoripyörän parkki 3.hinta 4.aamupala sis hintaan. Sen hetkinen hinta kahdelta yöltä 162 euroa oli kaupungin hintatasoon nähden edullinen. Tähän hotelliin voisin ehdottomasti palata takaisin. linkki hotelliin

Ruedesheim, pieni viininviljelykaupunki Rein -joen laaksossa Hessenin osavaltiossa Saksassa. Vajaa 10 000 asukkaan kaupunki tunnettaneen parhaiten Drosselglasse kadustaan, joka on kolme metriä leveä ja 140 metriä pitkä. Kadun varrella on runsaasti matkamuistomyymälöitä ja se nauttiikin turistien vankkumatonta suosiota. Ruedesheimin kaupunki on täynnä vanhoja ristikkotaloja, idylisiä kapeita mukulakivikatuja, tunnelmallisia ravintoloita. Täydellinen muutaman päivän pysähdyspaikka. 

Vietimme kaupungissa kaksi päivää. Ehdoton ajanvietesuositukseni on Reinin risteily. Risteily lähtee rannasta tasaisin väliajoin ja lipun laivaan saat ostettua suoraan laivasta (sen hetkinen hinta oli 12euroa/hlö) Risteily kestää kaksi tuntia ja opastettu kierros antaa hyvän käsityksen kaupungin historiasta. Maisemat joen varrella ovat huikaisevan kauniit. Sikäli, jos sattuu pitämään viininviljelysalueista, polveilevasta maastosta, vanhoista kukkuloiden päälle rakennetuista linnoista. Minä tykkään :) (tästä Reinin risteilylle)

Viini on hyvää ja viileää. Sitä kannattaa ehdottomasti maistella näillä seuduilla kun pyörii. Rennot päivät kaupungissa menivät nopeasti. Valokuvaamista, possunpotkaa, jätskiä ja vohveleita. Päivälepoa raikkaassa huoneessa, gulassia ja bratwurstia. Ensimmäisten puutarhatonttujen hankinta. Juhlimme Jussin syntymäpäivää paikallisessa siideribaarissa, tutustuimme vanhempaan Herraan, joka vei meidät paikallisten suosimaan syrjäiseen baariin vielä jatkoille. Erittäin rennot päivät, jolloin viini oli kylmää ja kaikki tip ja top. 

Lisää ihania viinireittejä kirjasta Euroopan kauneimmat Viinireitit. Voit lukea vanhemmasta postauksestani Kirjavinkki viikonloppuun.

Reissun viimeiset kumpareiset maastot jäisivät taakse huomenna. Matka jatkuisi, uuteen maahan. Arvaatko minne, jos kerron, että tuo maa on minulle kaikkein rakkain ;)

Kiva kun olit matkassani. Terveisin - Johanna- 

Siksakkitietä ja nukkekotitaloja

Eurotour Part 9

 Mikä  on tarpeeksi mutkittelevaa tietä? Milloin maisemat ovat niin jylhät, että likipitäen on laitettava silmät kiinni? No, joskus ne mutkat ovat sellaisissa sfääreissä, että vuosienkin päästä sen tunteen muistaa. Aloitetaan silti aamusta, joka oli nimeltään torstai. 

Meille reissun ehdottomasti myöhäisin lähtö 9.30 starttasi Hotellin pihasta. Aamiainen oli ollut hyvä ja kattava, tietyöt saatu päätökseen aamuyön tunteina. Hyvä niin, että pääsimme lähtemään suunnittelemaamme suuntaan - tie oli ollut eilisen ajan poikki ja käytössä ollut kiertotie. Päivän reittimme kulkisi h y v i n mutkittelevaa pikkutietä kohti Colmaria. 

Aloimme kipuamaan rinnettä ylös. Tie oli leveää asfaltoitua tietä, vastaan tuli paikallisbusseja, traktoreita, asuntoautoja, kaikenlaisia moottoriajoneuvoja. Reittimme kulkisi edellisenä päivänä hiihtohissillä matkaamamme Verbierin kautta. (edellissessä postauksessa)  Kaunista reittiä myös ajettuna. Verbieristä jatkoimme vielä ylemmäs. 

Pysähdyimme kuvaamaan kauniita maisemia. Kauempana rinteessä riippuliitäjät virittivät välineitään, jossain kilkatti lehmänkello. Aamun aurinko oli muuttumassa yhä lämmittävämmäksi, horisontissa siinsivät korkeat lumihuiput. Jatkoimme matkaamme pienen pysähdyksen jälkeen. Yhä ylemmäs. Ja ylemmäs.

Tie alkoi kaventumaan. Tie alkoi mutkittelemaan. Aina vain enemmän, kunnes mutkat olivat lopulta lähes 360 asteisia, lähes ;) Päällyste oli jo aikaa sitten loppunut tiestä, oli vain hiekkaa ja soraa. Ja kaiteettoman yksikaistaisen tien toisessa reunassa mutainen oja. Minua jännitti niin kovin, etten muista koskaan ennen jännittäneeni prätkän kyydissä. En ole milloinkkan ennen, enkä milloinkaan tämän jälkeen nähnyt ja ollut yhtä mutkittelevalla kapealla tiellä. Stelvio on tämän rinnalla ihan helppo veto. Ihan oikeasti. 

Ei sitä alhaalla tiedä mitä ja millaista tietä siellä ylempänä on tarjolla. Se se tämän lajin yksi suola on. Seikkailun maku. Onneksi on taitava kuljettaja, joka ei jää missään tilanteessa neuvottomaksi. Sen verran jännitykseltäni älysin, että kaivoin kameran esiin ja ikuistin hetken tätä unohtumatonta pätkää. Jos haluat kurkata, tässä sinulle linkki videoon. (Klik tästä)

Niin sitä matka jatkui, ja pääsimme jossain vaiheessa isommalle baanalle. Alkoi tulemaan muitakin vastaantulijoita, kaikki tuntui taas normaalilta. Tiet vetivät upeasti, vaikka Tour de Francen reitti kulki lähes omaamme pitkin. Emme osuneet kuitenkaan juuri tälle pätkälle. Olisi tainnut olla tiet niiltä osin suljettuina.  Määränpää Colmar. Päivän siirtymä kiertoteineen sen kolmisensataa kilometriä. Kun maisemia riittää, tykkään pitää siirtymät niinä päivinä melko lyhyinä. Muutoin jäljelle jää vain isompaa tietä ja sitä kun ei tarkoituksella ole näille kulmille tultu etsimään. 

Olen vuosia halunnut nähdä Colmarin. Tänä vuonna piirsimme vihdoin kaupungin reittimme varrelle. Colmar, Alcacen viinialueen pääkaupunki Iijoen varrella aivan Saksan rajalla. Colmarissa on noin 65 000 asukasta ja kaupungin keskustassa on runsaasti perinteisiä alcace -ristikkotaloja. Kaupunki on kuin ihmisten kokoisia nukketaloja riti rinnan rakennettu elokuvan kulissi. Talot ovat hyvin persoonallisia ja kauniisti koristeltuja.

Hotelliksi valikoitui Apartments Center Colmar. Valinnassa vaikutti 1.sijainti 2.moottoripyörän parkkimahdollisuus 3.hinta 4.keittiö Sen hetkinen hinta oli alle 70e ja hintaa voi pitää edullisena jopa halpana tämän kaupungin hintoihin nähden. Vanha kaupunki on vähän haasteellinen ajoneuvoille, joten valitsimme majoituksen, jossa moottoripyörälle parkkihalli hotellin välittömässä läheisyydessä, sekä vanha kaupunki vajaa kilometrin päässä. Avaimen huoneeseen saimme soittamalla annettuun numeroon ja ranskalais Rouva tuli luovuttamaan meille huoneen, sekä opasti parkkihallin käytännöt. 

Joka kulma on koristeltu valtavin kukkaistutuksin. Talot iloisenkirjavia ja hintataso yllättävän halpa. Tutustuimme kaupunkiin kävellen. La Petite Venicen, Little Venicen  on valtavan kaunis ja kuvauksellinen paikka. Ihailimme kaupungin kauneutta, tutustuimme antiikkikauppojen valikoimaan, kirjoittelimme kortteja. Viini oli viileää ja pehmeää. Illalla syömässä Iranilaisessa Sahmeran -ravintolassa Linkki ravintolaan Ravintolan grillattu kana, sekä lammas saavat täydet viisi tähteä. Tupa oli aivan täynnä ja avokeittiöstä kantautui huumaava ruuan tuoksu salin puolelle. Kaunis tunnelmallinen ravintola. Pullollisen punaviiniä, sekä alkupalojen kanssa illallisen hinnaksi jäi vain 60 euroa. 

Iltakävelyllä vielä tummuvassa vanhassa kaupungissa. Vähän lisää ihanaa viiniä. Upeita näyteikkunoita. Mukulakivikatuja. Laulua. Kortinpelaajia. Jalkapallofaneja ja turisteja. Tour de France oli eilen käväissyt Colmarissa. 

Huoneessa hetki Frendejä Netfixistä. Aamulla sitten, uusiin kuvioihin. Aamupala odottaisi jääkaapissa, ei tarvitsisi lähteä mihinkään. Siitä pidän myös. On ihana siirtyä suoraan sängystä yöpaidalla syömään ja rauhassa herätä uuteen aamuun. Jääkaapissa odottaisi maksapatee, juusto, mehu ja patonki. Siitä saisimme vielä päiväeväät mukaan. 

"Dear reissuvihko. Tänään näin vihdoin Colmarin. Se on hyvin kaunis kaupunki, rakastan silti Amsterdamia enemmän. Tuntui kivalta, kun sain keittää huoneessa kahvit, avata pikkuisen keittokomeron ikkunan sisäpihalle ja kuulin vaimeat kaupungin äänet. Talo on vanha ja betoninen, rappukäytävässä haisee pissa ja suihkusta tulee kuumaa vettä. Hetken tunsin, että asuisin tässä huoneessa. Huomenna jatketaan eteenpäin"

Kiitos kun luit blogiani. Tuletko mukaan ensikerralla. Lähdetään silloin Saksaan. -Johanna-